Unitaitojen tukeminen vai unikoulu?

Vastasyntynyt vauva nukkuu kapaloituna

Voiko vauvan unitaitoja tukea jo varhaisviikoista lähtien? Onko pakko unikouluttaa? Missä vaiheessa olisi hyvä purkaa yösyötöt? Eikö vauvaa saisi nukuttaa rinnalle, vaikka hän nukahtaisikin sinne nopeammin? Mitä on unitaitojen tukeminen ja miten sitä voi toteuttaa?

 

Näitä kysymyksiä vanhemmat pohtivat aktiivisesti, kun koettavat löytää vauvan unen tukemiseen tai unihaasteiden ratkomiseen. Hyvät yöunet ovat yhtä tärkeitä sekä vauvalle, että vanhemmillekin. Vauvalle turvaamaan tervettä kehitystä ja kasvua, vanhemmille lisäämään voimavaroja, jotta he jaksaisivat olla lapsilleen läsnä olevia ja vanhemmuudestaan nauttivia aikuisia.

 

Jos öistä on tullut lyhyiden unipätkien muodostamaa silppua ja yöunille saattelu stressaa jo ennen kuin se on alkanutkaan, on luonnollista pohtia auttaisiko unikoulu. Nykyisessä vanhemmuuskeskustelussa unikoulu on käsitteenä niin negatiivisesti virittäytynyt, että vain rohkeat uskaltavat julkisesti mainita unikouluttaneensa tai aikovansa unikouluttaa lastaan.

 

Unikouluja on kuitenkin erilaisia, lempeästi eteneviä ja nopeita rykäisyitä. Yhteistä kaikille on se, että niiden avulla tähdätään muutokseen. Voit ladata unikouluohjeita kaupastani veloituksetta.

 

 

Muutos lähtee motivaatiosta

 

Muutoksen tekemistä varten täytyy ensin olla riittävästi motivaatiota. Halu päästä tilanteeseen, joka olisi monella tavalla parempi kuin nykyinen.

 

Motivaation täytyy myös olla niin vahva, että sen avulla pystyy muuttamaan toimintaansa. Pelkkä toivominen ei nimittäin riitä. Olen itse toivonut jo 18 vuotta laihtuvani jollain ihmeellisellä taikakeinolla mutta siitä huolimatta kiloja vain kertyy. Joten todellakin tiedän, miten vaikeaa on toiveen siirtäminen teoiksi.

 

Toiminnan muuttaminen on äärimmäisen haastavaa, koska siinä on usein pakko astua mukavuusrajan ulkopuolelle. Kestää hetken aikaa epätasaista ja epämiellyttävääkin kyytiä, kunnes tulokset alkavat näkyä ja elämä helpottuu. Uusista toimintamalleista tulee uusi normaali.

 

Jotta ihminen jaksaisi muuttaa toimintaansa ja ylläpitää näitä muutoksia, hänen täytyy olla jokseenkin hyvässä toimintavalmiudessa. Jos on aivan poikki ja elämä muutenkin sekaisin, eikä läheisetkään tue muutosta hakevaa, epäonnistuminen on niin todennäköistä, että voi jo valmiiksi lannistua.

 

Siksi unikoulun vetäminen voi olla  hyvin haastavaa, eikä muutoksia synny pelkkien toiveiden avulla. Kun toiminta ei ole johdonmukaista, eikä arjessa muutu mikään, lapsikin vain hämmentyy yhä enemmän näistä eri tavoista.

 

Unikoulun ei siis tulisikaan olla mikään ensisijainen tavoite tai keino, jonka avulla lähdetään muuttamaan lapsen unta ja unirutiineja. Paljon parempi vaihtoehto olisi jo alusta saakka oppia toimimaan niin, että unikoulua ei tarvitsisi myöhemmin tehdäkään. Edetä lapsen kehityksen ja valmiuksien tahtiin, unta tukien.

 

Ennakoiva unitaitojen tukeminen on kokonaisvaltaista

 

Neuvoloissa olisi hyvä puhua tulevien vanhempien kanssa nukkumisesta ja vauvan unesta jo ennen vauvan syntymää. Olenkin haaveillut, että jo äitiyspakkauksessa pitäisi olla lyhyt ja tiivis infopaketti vauvan unesta.

 

Kun vanhemmilla olisi jo valmiiksi tietoa siitä, mikä on normaalia ja mikä kuuluu asiaan, ei syntyisi turhia odotuksia mutta ei myöskään ajauduttaisi niin herkästi yliauttamisen tielle. Josta taas on helppo ajautua varsinaisiin unihaasteisiin.

 

Vauvan nukkumiseen ja nukahtamiseen liittyy paljon erilaisia näkemyksiä. Toisten mielestä vauvojen ei kuulukaan nukahtaa itsenäisesti ja toisten mielestä sellaista taitoa voi lempeästi tukea jo ensi viikoista lähtien.

 

Itsenäisen nukahtamisen ja aktiivisen nukuttamisen jakaminen toistensa vastakkaisiksi asioiksi ei hyödytä ketään. On paljolti kiinni vauvan kehitysvaiheesta ja temperamentista, kumpi tavoista toimii. Samallakin vauvalla on olla vuoronperään vaiheita, jolloin he nukahtavat itsenäisesti ja niitä, joissa he tarvitsevat enemmän apua.

 

Ennakoiva unitaitojen tukeminen tarkoittaa ymmärrystä siitä, että vaikka haastaviakin vaiheita tulisi matkalle, johdonmukaisesti toimimalla ja vauvaa havainnoimalla hän kyllä oppii toimimaan johdonmukaisesti tilanteesta riippumatta.

 

Vauvan uni ei ole yksittäinen saareke arjessa. Vauvan uneen vaikuttaa vauvan kehitysvaiheet, sekä arjen rytmi. Motorisen ja kognitiivisen kehityksen, sekä ravitsemuksen edistäminen on hyvän unen perustana.

 

Muksuperheen unen Matkalla Unimaisteriksi vauvavuoden unineuvola on kehitetty tähän tarpeeseen. Koko vauvavuoden kestävä valmennus on tarkoitettu vauvaa odottaville ja hiljattain vauvansa saaneille vanhemmille auttamaan vauvan unen tukemisessa. Tutustu valmennuksen sisältöön täältä.

 

Uni on biologiaa ja opittu taito

 

Uni on biologinen tarve ja ilman unta me menehtyisimme. Kaikki nisäkkäät nukkuvat ja nukkumisen merkitys alkaa vasta nyt aueta tutkijoille. Unipuheesta on tullut arkipäivää ja tietoa tulvii nyt joka puolelta.

 

Tämä tilanne on yhtä haastava kuin se, ettei tietoa ole aiemmin oikein ollut tarjolla. Kun vanhemmuuskeskusteluissa puhutaan unesta, syntyy helposti myös epärealistisia odotuksia ja turhautumista, kun oma lapsi ei nukukaan ”oikein”.

 

Vauvojen unen kehitys etenee asteittain ja eri ikäisten vauvojen vertaaminen toisiinsa voi aiheuttaa tällaista turhautumista. On aivan eri asia puhua 4 kk ikäisen vauvan unesta kuin 10 kk ikäisen vauvan unesta. Se, mikä olisi normaalia 4 kk ikäiselle, ei enää tue unta 10 kk iässä.

 

Puhumattakaan siitä, minkä merkityksen kokonaisuuteen tuo lapsen temperamentti, terveydellinen tausta ja perheen elämisen tapa ja arvot.

 

Vaikea paketti. Vai onko sittenkään?

 

Faktaa on se, että vanhempien toiminta muokkaa vauvan toimintaa. Koska vauva syntyy kyvyttömänä ymmärtämään yön ja päivän eroa, se täytyy hänelle opettaa. Vastasyntyneelle on aivan normaalia, että hän nukkuu hyvin epäsäännöllisesti ympäri vuorokauden. Eikä sille oikein voi tehdä mitään. Mutta 11 kk ikäisellä pitäisi olla jo hyvin vakiintunut rytmi, jotta se tukisi hänen hyvinvointiaan.

Ihmisen kehon ja mielen tasapainoa tukee päivän ja yön erottaminen toisistaan. Yöllä elimistö toimii eri tavalla kuin päivällä ja valon vaihtelulla on suuri merkitys ihmisen vireystilan säätelyssä. Kun vauvaa ohjataan tähän yö-päivä -rytmiin alkuviikoista lähtien, alkaa yöaikaiset unipätkät hiljalleen pidentyä ja samalla kuljetaan kohti terveyttä tukevaa rytmisyyttä.

 

Vauvan päivärytmin tukemisesta olen kirjoittanut tässä artikkelissa.

 

Vauvaa opetetaan rutiinien avulla. Vauvat tottuvat siihen, mitä tehdään toistuvasti. Ja he alkavat kokea sen tutuksi ja turvalliseksi, mikäli heidän tarpeensa tyydytetään ja tuloksena on hyvää oloa. Vanhempi voi itse päättää, kuinka hän haluaa toimia vauvansa kanssa ja kun päätös lähtee sydämestä ja kaikki toimii, vauva vastaa siihen kokemalla turvallisuuden tunnetta.

 

Yksi ristiriitaisimpia ja eniten keskustelua herättäviä asioita on perhepeti. Tässäkin aiheessa puolueet jakaantuvat helposti kahteen vastakkaiseen leiriin. Niihin, joiden mielestä perhepeti on ratkaisu kaikkeen ja niihin, joiden mielestä vauvan paikka ei ole vanhempien sängyssä.

 

Vauvan unitaitojen tukeminen ja hyvinvointi ei ole nukkumistavasta kiinni. Sekä omassa sängyssään, että vieressä nukkuvan vauvan voi ohjata kohti ehjiä yöunia. Ja molemmilla tavoilla nukkuvista vauvoista voi kehittyä turvallisesti kiintyneitä lapsia, joilla on tyytyväiset vanhemmat.

 

Mikäli valittu tapa alkaa selvästi muodostua ongelmaksi, muutosta ei kannata miettiä liian pitkään. Epätyydyttävässä tilanteessa roikkuminen turhauttaa ja lapsi vaistoaa  turhautumisen ja alkaa tuntea turvattomuutta. Joka taas lisää lapsen takertuvaa käyttäytymistä.

 

Lue vanhempien oikeudesta hyviin uniin täältä.

 

Tärkeintä on joustava ja avoin suhtautuminen. Vanhempi havainnoi milloin samassa sängyssä tai jopa tilassa nukkuminen ennemminkin häiritsee unia, tai milloin ja missä tilanteessa isompi lapsi alkaa pelätä yksin nukkumista. Silloin on hyvä kokeilla erilaisia vaihtoehtoja nukkumajärjestelyissä. Kokeilun tulisi kestää ainakin viikon, ennen kuin pystyy arvioimaan kokonaistilanteen.

 

Samaan aikaan tulee muuttaa myös rutiineja lapsen ikää ja kehitysvaihetta paremmin palveleviksi. Joskus pelkkä rutiinien muutoskin voi auttaa.

 

Tutustukaa THL:n mainioon Lapsen uni sivustoon täältä.

 

Mikäli olet raskaana tai 0-4 -vuotiaan lapsen vanhempi, niin käy tutustumassa tekemääni verkkovalmennusvalikoimaan sekä muihin unen infopaketteihin täällä. Mikäli et vielä tunne minua, niin olen Sari Tammikari, Muksuperheen unen perustaja (yli 20 k jäsentä), pediatrinen unihoitaja, terveydenhoitaja sekä mukana muun muassa asiantuntijaryhmässä, joka vastaa Tampereen ammattikorkeakoulun pediatrisen uniohjaajakoulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta. Täältä pääset tutustumaan koko valikoimaan!

 

Tästä suoraan yksittäisiin verkkovalmennuksiin:

👶 Vauvan unineuvola – unitukea vauvan ensimmäiselle vuodelle (0-12 kk)

👶 Vauvan rutiini ja rytmin tukeminen (0-3 kk)

👶 Vauvan 4 kk hulinat

👶 Yösyöttöjen purkaminen (6 kk+)

👶 Tutti tutuksi ja tutista eroon. Milloin tutin voi ottaa käyttöön, kuinka luopua ja tarvitaanko tuttia?

🧒 Pikkulasten (2-4 v.) unipulmat rauhoittavista iltarutiineista painajaisten käsittelyyn sekä pikkusisaruksen tuloon

 

 

 

2 kommenttia

  1. Sohvi 27.9.2021 klo 17:29

    Meillä on ensi viikolla 6kk täyttävä esikoinen, joka on alusta asti ollut haastava nukkuja. Ensimmäiset pari kuukautta elämästään hän nukahti VAIN syliin ja heräsi heti mielenosoituksellisesti, jos hänet laskettiin sylistä petiin käsien vapauttamiseksi. Vauva puklaili ja puklailee edelleen paljon, suun jänteet tarkistettu ja operoitu ja paino nousee hyvin (myös syntymäpaino oli lähes viisi kiloa). Kolmen kuukauden iässä luin Voit nukkua -kirjan, jonka vinkeillä vihdoin pääsimme opettelemaan muutakin kuin sylikontaktissa nukkumista. Vaunuissa nukuttaminen alkoikin onnistua hyvin, mutta monesti unet olivat silti katkonaisia 20min-30min unia. Yöunet olivat 4kuukauden ikään saakka oikein mallikkaita 1-3 herätyksen öitä perhepedissä. Monesti iltaisin nukahdettiin imetykseen äitin viereen.

    4kk yöhulinat tulivat ja sekoittivat kaiken. Vauva alkoi heräilemään öisin 1h-1,5h välein ja vaati aina nukahtaessaan rintaa. Yöllä vauvaa on alhaisen lihastonuksen vuoksi hankala röyhkäyttää ja tästä syntyy monena yönä noidankehä; syödään -> lisää ilmaa mahaan -> nukutaan -> herätään, paha olla -> syödään lisää, kun mikään muu ei rauhoita -> lisää ilmaa mahaan. Vauva on alkanut saamaan kiinteitä maisteluita 4kk iässä ja saa jo hyviä annoskokoja kirjoitushetkellä, joten nälästä heräilyssä ei ole kyse. Vauva on selvästi kasvanut ja kehittynyt paljon lyhyessä ajassa, 3kk iässä aloitettiin kääntyminen ja nyt 5kk iässä ryömiminen, mikä varmasti osaltaan vaikuttaa yöunien laatuun.

    Mutta mitä tehdä, kun monesti on iltaisin olo, että itku kurkussa pelottaa mitä yö tuo tullessaan. Nukutan pojan joka ilta samoihin aikoihin 19-20 omaan sänkyyn samojen iltarutiinien jälkeen (imetys olohuoneessa, siirtyminen makuuhuoneeseen, iltasatu ja tuutulaulu). Välillä hän nukahtaa omaan sänkyyn itse, mutta välillä vain minun silittelyyn. Ensimmäiset 1,5h saattaa nukkua omassa sängyssään, välillä joudun tarjoamaan tuttia, mutta ensimmäisistä itkuista noin kymmenen maissa, nostan hänet viereeni nukkumaan. Ensimmäinen syöttö on noin 22-24 aikoihin, tällöin vauva vain kirkuu eikä mikään paijailu auta rauhoittumiseen, ainoastaan imetys. Tutti ei enää alkuyön jälkeen kelpaa ollenkaan (tuttikin käytössä vain päiväunilla ja yöllä, jotta siitä muodostuisi uniassosiaatio). Isän syleilyssä karjuu kahta kamalammin. Yöheräilyjä tällä hetkellä klo 00 jälkeen 1,5h välein noin 4-6 kertaa yössä, joka kerta samaan kiljumishuutoon. Aamulla heräilemme noin 6:30-7:30.

    Päiväunet onnistuvat tällä hetkellä hienosti rattaisiin, unien pituudet vaihtelevat aina 30min-4h välillä. Päiväunien määräksi on tällä hetkellä vakioitunut neljät päiväunet. Unisovelluksen perusteella totaaliuniaika vuorokaudessa n. 15,5h ja keskimääräinen valveillaoloaika 1,5h.

    Olisiko vinkkejä meidän tilanteeseen? Jos ongelma kuulostaa turhan kattavalta, olemme avoinna keskustelulle ajanvarauksen kautta.



    • Sari Tammikari 29.9.2021 klo 14:20

      Hei Sohvi! Kuulostaa raskaalta, enkä yhtään ihmettele, että seuraavan yön ajatteleminenkin ahdistaa. Kuulostaa siltä, että vauvalla on refluksivaivaa, joka ensin tulisi saada hoitotasapainoon. Oletteko käyneet refluksiin erikoistuneella lääkärillä? Myös allergian mahdollisuus on hyvä tarkistuttaa jossain vaiheessa. Yleensä näitä ei tutkita vielä näin pienillä, ellei ole muitakin oireita ( iho-ongelmia, kasvunhaastetta, vetistä ripulia..)

      Refluksiasiassa auttaa gastrolääkäri, joka voi ohjata lääkehoidon. Lääkkeen avulla yöunta saadaan usein rauhoitettua mukavasti, jolloin päästän työstämään pois uniassosiaatiotakin. Ennen mahdollisen terveydellisen haasteen hoitamista voi olla haastavaa muuttaa uniassosiaatioita. Joten lähtisin ensin tutkituttamaan tuota mahdollista refluksia ja vasta sitten varaamaan aikaa joko minulle tai jollekin muulle uniohjaajalle. Pikkujätissä lääkärit kirjoittavat usein lähetteen uniohjaukseen, kun havaitsevat perheellä sellaisen tarpeen. Tällöin vakuutus on korvannut joko kokonaan tai osittain ohjauksen kuluja.

      Refluksivauvan unesta olen kirjoittanut täällä