Kun vanhempi ei nuku
Onko lapsi pakko opettaa itsenäiseksi nukahtajaksi? Eivätkö kaikki lapset opi jossain vaiheessa nukahtamaan itsenäisesti ilman opettamista? Vastaus kysymyksiin samassa järjestyksessä: Ei ole pakko ja kyllä ihan varmasti lapsi oppii nukahtamaan itsenäisesti ilman opettamistakin.
Mutta aina nämä asiat eivät tapahdu niin, että se ylläpitäisi parhaalla tavalla vanhemman voimavaroja. Kun vanhempi ei nuku, vaikuttaa se koko perheen hyvinvointiin.
Uni on lapsen kasvua, kehitystä, sekä fyysistä- , että mielenterveyttä edistävä asia. Univajeinen lapsi kärsii monenlaisista ongelmista, sekä lyhytkestoisista, että kauemmaksikin kantavista. Ja jokainen vanhempi osaa kuvitella, minkälaista arki on, jos lapsi ei ole nukkunut riittävästi. Kenelläkään ei ole silloin kivaa.
Uni edistää myös vanhemman fyysistä ja mielen terveyttä, auttaa ylläpitämään hyvää vastustuskykyä ja käyttäytymään niin kuin toimintakykyisen ja normaalin vanhemman tuleekin käyttäytyä. Univajeisena normaalin arjen pyörittäminen tuntuu haastavalta ja aika harvalla on mahdollisuus ulkoistaa näitä asioita muiden vastuulle. Univajeisena ei myöskään aina jaksa olla se kiva ja aidosti kuunteleva vanhempi tai puoliso. Pienissäkin vastoinkäymisissä saattaa suusta livahtaa toista osapuolta loukkaava tiuskaisu tai vielä jotain pahempaa.
Kuinka sitten voisikaan olla pelkästään vanhemman itsekkyyttä, jos hän haluaa nukkua mahdollisimman hyvin? Myös sen ainoan vauvavuoden ja pikkulapsivaiheen aikana, jota ei koskaan tämän lapsen kanssa takaisin saa.
Kun hän huomaakin pinnan kiristyvän aivan mitättömistä asioista ja ilon katoavan vähitellen elämästään?
Jos ei ole kokenut vaikeaa unettomuutta seurauksineen, on haastavaa ymmärtää minkälaisen aivosumun se voi aiheuttaa.
Viisas vanhempi katsoo kokonaisuutta
Mitä jos ajateltaisiin niin, että viisas vanhempi tiedostaakin omat haasteensa ja haluaa tarjota parasta lapselleen ja puolisolleen pitämällä huolta omasta unestaan ja jaksamisestaan. Hyvin nukutut yöt kun ovat usein kaikkien saatavilla pieniä muutoksia tekemällä. Toisin kuin kattava sosiaalinen turvaverkosto, mahdollisuus palkata kotiin apukäsiä tai vuorottelu puolison kanssa.
Silloin johdonmukaisesti ja oikein vedetty unikoulu on paljon parempi vaihtoehto kuin epätyydyttävässä tilanteessa sinnittely ja kasvava vitutus. ( anteeksi ruma sana, mutta tässä kohtaa voidaan kyllä puhua vitutuksesta )
Aina ei tarvitse tehdä edes unikoulua, vaan paremmat yöunet voivat löytyä kevyemmilläkin muutoksilla. Vaikka sillä, että perhepedissä riehuva kasikuinen siirtyy omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen, jossa hän ei enää heräile vanhemman uniääniin.
Vanhemmuudessa kun ei ole kysymys yksittäisten asioiden toteuttamisesta, vaan kokonaisuudesta, jossa samankin perheen lasten kesken voivat toimia vähän erilaiset jutut. Eikä se, mitä naapurin Viivi-vauvan kotona toteutetaan välttämättä sovi ollenkaan omalle perheelle.
Mottonani onkin aina ollut, ettei ole yhtä ainoaa tapaa toimia oikein, on vain tapoja, jotka toimivat paremmin tai huonommin omalle perheelle.
Uniongelmat ovat yksilöllisiä
Jokainen meistä on joskus nukkunut huonosti. Satunnaisesti tällaisista tilapäisistä huonosti nukutuista öistä ei ole haittaa. Nämä unettomat yöt johtuvat usein jostain ohimenevästä stressistä tai tilapäisistä ristiriidoista, tai esimerkiksi matkustamisen aiheuttamasta aikaerorasituksesta.
Joskus tällainen tilapäinen unettomuus voi kestää useita päiviä tai muutamia viikkoja, jolloin taustalla voi olla on vaikea elämäntilanne, suru tai sairaustila. Normaali uni ei siis ole mikään samana pysyvä jatkumo, vaan siihen kuuluu lyhytkestoiset häiriötilat, eikä niistä kannata sen suuremmin huolestua.
Pitkäaikaisemman tai kroonistuneen unettomuuden taustalla on usein toistuvasti stressaava elämäntilanne, sairaus, lääkityksen haittavaikutus, masennus tai muu mielenterveyden häiriö tai unilääkkeiden pitkäaikaisesta käytöstä johtuva riippuvuus.
Unettomuus määritellään kyvyttömyydeksi nukahtaa tai pysyä unessa. Useimmat unettomat kärsivät näistä molemmista ongelmista. Illalla uni ei tule, aamuyöllä Nukkumatti lähtee muualle.
Toiminnallinen unettomuus
Yleisin unettomuuden muoto on toiminnallinen unettomuus. Sitä useimmissa tapauksissa ylläpitää unettomuuden pelko. Ymmärrämme, että nukumme huonosti ja meitä alkaa ahdistaa jo valmiiksi seuraava päivä ja siitä selviäminen. Niinpä alamme kytätä kelloa ja soimata itseämme siitä, että emme osaa niinkään yksinkertaista asiaa kuin nukkumista.
Tuore äiti saattaa tuntea huonommuuden tunnetta kun äitiyshormonit eivät autakaan häntä uneen tai uni ei millään näytä sykronoituvan vauvan unen kanssa. Kun häntä vain yksinkertaisesti ottaa päähän se, että ei kykene nukkumaan.
Monet äidit kuvaavat tilannetta, jossa heidän on vaikea nukahtaa uuteen unisykliin, vaikka vauva nukahtaisikin syöttämisen jälkeen. Kun vauva herää syömään öisin säännöllisesti tai epäsäännöllisesti, alkaa univajeinen äiti jo valmiiksi jännittää seuraavaa heräämistä.
Jännittäminen käynnistää vanhemman kehossa sympaattisen hermoston toiminnan, jolloin keho alkaa vastustellla uudelleen nukahtamista. Nukahtaminen vaatiikin rauhoittumisen seurauksena tapahtuvan parasympaattisen hermoston toiminnan käynnistymistä.
Me aikuiset, kuten lapsemmekin, olemme hyvin yksilöllisiä tämän uudelleen nukahtamisen kyvyn suhteen. Osa nukahtaa ja nukkuu, vaikka mitä tapahtuisi ympärillä. Osa valvoo tuskaisena kiemurrellen peläten vauvan seuraavaa parahdusta.
Toiminnalliselle unettomuudelle altistaa yksilölliset piirteemme, kuten persoonallisuus, neurologiset erityispiirteet, iltarytmisyys tai erilaiset elämänhallintaongelmat. Toiminnallisen unettomuuden aktivoitumisen syinä saattavat olla muun muassa stressi, tunne-elämän kriisit, elämänmuutokset tai ympäristötekijät.
Unettomuus voi jäädä päälle
Vanhemmuus on yksi toiminnalliselle unettomuudelle altistava tekijä. Osa vanhemmista kykenee sietämään pitkäänkin katkonaisia öitä. Heillä onkin usein poikkeuksellisen hyvä kyky sietää univajetta ja keskimääräinen unen tarve voi olla hyvin niukka.
Suurin osa vanhemmista on kuitenkin niitä, joilla pitkään jatkunut univaje alkaa väistämättä verottaa voimavaroja. Kun sinnitellään kuukausia tai vuosia epätyydyttävässä tilanteessa voi käydä niin, että sisäinen kello menee lopullisesti rikki ja unettomuus kroonistuu.
Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka lapsi alkaisikin nukkua läpi yön, vanhempi siitä huolimatta valvoo tai heräilee edelleen samoihin aikoihin, kun vauvallakin oli aiemmin tapana heräillä.
Uni voi korjaantua tämän jälkeen joksikin aikaa, kun elämäntilanne on tasapainossa ja rutiinit kunnossa. Mutta sopivassa stressitilanteessa unettomuus aktivoituu hyvin herkästi uudestaan. Herkistymisvaiheessa vanhat muistikuvat aiemmin koetusta univajeesta voivat tehdä tästä uudesta uniongelmasta edellistäkin vaikeamman.
Monilla naisilla kroonistuneen unettomuuden taustalla on ollut univajeen varjostama vauvavaiheen vanhemmuus. Heidän sisäinen kellonsa oli mennyt rikki, eikä sen korjaaminen myöhemmässä elämänvaiheessa enää olekaan aina niin yksinkertaista. Ajan mittaan on muodostunut elämäntapoja tai jopa elämäntilanteita, jotka edesauttavat unettomuutta ja niiden muuttaminen voi olla vaikeaa.
Vanhemman laadukas uni hyödyttää koko perheen hyvinvointia
Lapsen hyvinvointi lähtee ennen kaikkea vanhemman hyvinvoinnista. Koska lapsi ei pärjää yksin, on häntä hoivaavan vanhemman viisainta huolehtia omasta jaksamisestaan, Näin toimien hän kykenee myös nauttimaan lapsestaan ja vanhemmuudestaan.
Siksi kannustan jokaista vanhempaa tutkiskelemaan objektiivisesti, minkälainen ratkaisu auttaisi heitä nukkumaan paremmin.
Pelkkä toiminta ei riitä, vaan valittu tapa tulee kokea myös oikeaksi. Asiassa on nimittäin sellainen vinkeä tekijä, kuin lapsen vaisto. Meillä ihmisillä on aivoissamme nk. peilisoluja, joiden avulla tulkitsemme sanattomia viestejä toisista ihmisistä. Osa meistä on hyvin herkkiä näille viesteille. Aikuisia voi joskus hämätä vakuuttavalla puheella mutta ei lapsia.
Vauvat ja lapset ovat hyvin herkkiä sanattomille viesteille. Se on heidän selviytymistapansa. Jos aikuinen lähettää ristiriitaisia viestejä, lapsi muuttuu epävarmaksi. Olette ehkä itsekin huomanneet, että epäjohdonmukaisesti ja hermostuneesti käyttäytyvän ihmisen seurassa omakin olo muuttuu ahdistavaksi mutta rauhallisena ja itsevarmana esiintyvä ihminen saa meidät luottavaisiksi.
Siksi unikoulutilanteissakin ohjataan ensimmäisistä ja usein vaikeimmista öistä vastuunottamista sille vanhemmalle, joka kykenee pysymään tyynempänä. Näin hän omalla rauhallisuudellaan viestii lapselle, että kaikki on hyvin, vaikka asiat muuttuvatkin ja se kovasti harmittaa lasta.
Vastaavalla tavalla lapsi vaistoaa aikuisen mielentilan ja ottaa sen omakseen, jos aikuinen koettaa hyvillä aikeilla mutta väkisin sinnitellä vaikkapa isomman lapsen pitkittyneissä nukutustilanteissa tai riehuvan vaaperon kanssa perhepedissä. Kun lapsi repii tukkaa ja nipistelee vanhemman naamaa, pitää olla lehmän hermot, ettei pinna ala kiristyä. Niinpä lapsikin virittäytyy ja kaikki menee lopulta ihan länkkä lönkkä.
Lue lisää leikki-ikäisten unihaasteista täältä.
Eikä vieressä nukkuvan lapsen tarvitse aina edes heräillä tai riehua. Jotkut ihmiset nyt vaan ovat sellaisia, että he nukkuvat kaikkein parhaiten ihan yksin. Onnellisissakin pariskunnissa on sellaisia, jotka eivät kykene nukkumaan lusikka-asennossa tai edes samassa huoneessa.
Mutta jos olet se, joka rakastaa, kun koko lauma on samassa pesässä, iho ihoa vasten ja nenä nenässä kiinni, ole rohkeasti sitä.
Jos taas olet se, joka toteaa unikouluttamisen olevan tie parempiin uniin, toteuta se rohkeasti.
Kuinka päästää irti epätyydyttävästä tilanteesta?
Kun vanhempi ei nuku ja oman perheen nukkumistavat aiheuttavat enemmän väsymystä kuin lepoa, kannattaa pysähtyä pohtimaan huolella, mikä juuri teidän perheellenne voisi sopia.
Tässä listaa, joka avulla voitte kartoittaa tilannetta
- Pohtikaa, minkälaisia nukkujia te vanhemmat olette
- Nukahdatteko helposti?
- Onko teillä aiempaa huonosti nukkumisen historiaa?
- Mikä olisi teille ideaalein tila ja olosuhteet nukkumiselle?
- Pohtikaa niitä asioita, jotka ahdistavat teitä erityisesti
- Miksi tämä ahdistaa?
- Miltä ahdistus tuntuu?
- Mikä ahdistukseen toisi helpotusta?
- Mikä olisi ideaalitilanne?
- Pohtikaa, kuinka toiveenne ja todellisuus kohtaavat oikeasti
- Onko teillä ideologisia vanhemmuusodotuksia?
- Onko teillä todellisia mahdollisuuksia toteuttaa arvostamaanne ideologiaa?
- Kannattavatko molemmat vanhemmat samaa ideologiaa?
- Pohtikaa avoimesti, minkälainen lapsenne on
- Pohtikaa, vaikuttaako omat toiveenne ja odotukset siihen, miten tulkitsette lapsenne reaktiot?
- Kysykää myös muilta lapsenne läheisesti tuntevilta, kuinka he näkevät lapsenne.
Kun olette miettineet näitä asioita yhdessä, tehkää konkreettinen suunnitelma ja lista asioista, joihin toivotte muutosta. Sen jälkeen voikin pohtia, kuinka tämä muutos toteutetaan. Muksuperheen uni -ryhmästä voi kysyä vinkkejä, kuinka muut ovat onnistuneet tekemään muutoksia.
Joskus on tarpeellista kääntyä ammattilaisen puoleen. Neuvoloiden ja perheneuvoloiden työntekijät ovat nähneet monenlaisia toimivia ratkaisuita. Uniohjaaja voi auttaa löytämään järkevän etenemisjärjestyksen, kun tilanne tuntuu kaoottiselta. Terapeutti voi auttaa vanhempaa irtaantumaan ahdistavista huoliajatuksista.
Apua kannattaa pyytää ja ottaa vastaan ajoissa.
Paras vanhemmuuden voimavara on resilienssi ja kyky joustaa vaikeissa tilanteissa. Uskallus tehdä asiat tavalla, joka toimii omalle perheelle. Tärkeintä lapselle on rakastavat ja vanhemmuudestaan nauttivat vanhemmat!