Anna vauvallesi unirauha

Anna vauvallesi unirauha! Ajatus nousi mieleeni, kun Muksuperheen uni ryhmässä 4 kk ikäisen vauvan äiti kirjoitti, mitä tehdä, kun hän ei saa vauvaa nukahtamaan. Hän kuvasi hyvin tavallista tilannetta, jossa vauva makoilee omassa sängyssään ja jutustelee itsekseen kohtuullisen tyytyväisenä. Äiti kertoi, että vauva ei nukahda, vaikka hän kuinka hyssyttelee, tassuttelee tai pitää vauvaansa sylissään. Kommenttiketjussa oli useita samassa tilanteessa painivien vanhempien kommentteja. Yksi neuvoi kantamaan vauvaa kantoliinassa, toinen ohjasi imettämään vauvan uneen jne.

 

Kunnes eräs äiti kertoi, että hänen vauvallaan oli ollut sama ”ongelma”, mutta se oli mennyt ohi jossain vaiheessa. Ja mitä tämä äiti olikaan tehnyt, että sai ongelman hoitumaan ja vauvansa nukkumaan. Ei mitään! Hän oli vain antanut vauvansa olla ja nukahtaa levollisena sitten, kun unen aika oli tullut. Näin yksinkertaista. Äiti kertoi myös, että vauva oli saattanut parhaimmillaan olla jopa tunninkin hyväntuulisena vuoteessaan, ennen nukahtamista, eikä hän siitä mitenkään häiriintynyt.

 

Nyt seuraakin suuri totuuden hetki. Yleisin ongelma vauvan huonoihin uniin taitaa toisinaan olla se, että koetamme liiankin aktiivisesti nukuttaa vauvojamme. Ja näin tahtomattamme keskeytämme vauvamme itsenäisen rauhoittumisen ja nukahtamisen prosessin. Tästä seuraa helposti se, että opetamme vauvoillemme erilaisia vaivalloisia uniassosiaatioita, joita joudumme sitten toistamaan kuukausi kuukauden jälkeen, kunnes olemme niin uuvuksissa, että on pakko pitää unikoulua.

 

Valotanpa asiaa hieman unen fysiologian ja vauvan kehityksen kautta.

 

Vain rauhallinen mieli voi nukahtaa

 

Uni on monimutkainen kokonaisuus, joka tarvitsee useita tekijöitä, joiden on osuttava kohdilleen, jotta nukahtaisimme. Elimistömme pitää erittää sopiva määrä melatoniinia, kortisoli- ja addrenaliinitasojen tulee olla riittävän alhaalla, aivoihin pitää kertyä tarpeeksi adenosiinia (unihiekkaa) ja ruumiin lämmön tulee laskea tietylle tasolle. Monimutkaista, eikö totta. Lisäksi nukkumatilan tulee olla unta edistävä. Valo ja muut ulkoiset ärsykkeet hallinnassa ja huoneen lämpötilan sopivan viileä mutta jalkojen tulee olla lämpimässä ja vaatetuksen sopiva, jotta nukkujalla ei olisi kylmä ja olisi helpompi liukua unten maille.

 

Ja sitten se mieli. Jos ajatuksemme askaroivat jonkun huoliasian parissa, uni ei ota tullakseen. Jos joku kuorsaa vieressämme tai käyttäytyy häiritsevästi, emme kykene nukahtamaan. Suututtaa, surettaa, ja pelottaa, että emme jaksa seuraavaa työpäivää, jos nukumme huonosti. Taas yhden kerran.

 

Ja nyt mennään niihin vauvoihin. Vauvan ensimmäiset elinkuukaudet katsotaan ajaksi, joka vastaa viimeistä raskaustrimesteriä. Ihmisvauva syntyy eläinvauvoihin verrattuna hyvin keskeneräisenä, koska aivojemme kehitys ja kasvu ei olisi mahdollista äitiemme kohdussa vastaavalle tasolle kuin eläimillä. Siksi vastasyntyneiden maailma on sisäänpäin kääntynyttä ja he viettävät ensimmäiset viikkonsa hauraina taimina kohdun ulkopuolista elämää. Tässä vaiheessa vauva tarvitsee erityisesti äidin kehon suojaa. Rintaa rajoituksetta, sylin lämpöä ja välitöntä apua. Pikkuinen nukkuu sellaisella rytmillä, joka hänelle sopii, hän herää silloin kun herää ja syö tarpeeseensa juuri oikean määrän, jos se mahdollistetaan.

 

Alle kolmen kuukauden ikäistä vauvaa ei voi pakottaa johonkin ennalta määrättyyn rytmiin. Heillä on oma rytminsä, joka ohjaa oikeaan määrään unta ja valvetta. Tarjoamalla vauvalle ikävaiheeseen sopivin välein tilaisuuksia nukahtaa, opimme myös tulkitsemaan vauvan signaaleita ja vastaamaan niihin sopivalla tavalla.

 

Apua neljän kuukauden hulinoihin saat Muksuperheen unen suuren suosion saaneesta hulinapaketista. Osta omasi täältä!

 

Neljän kuukauden hulinat

 

Neljän kuukauden kieppeillä vauva herää maailmalle. Vauva alkaa kiinnostua ulkomaailmasta, liikkua tietoisemmin ja suuntautua kohti kaikkea ympärillä olevaa ihanaa ja kiinnostavaa.

 

Vauva alkaa jutella. Hän hymyilee vastavuoroisesti, kohottaa käsiään vanhempiaan kohti, kutsuu vuorovaikutukseen. Refleksiivinen toiminta väistyy ja vauvasta tulee tavoitteellinen.

 

Samaan aikaan vauvan häiriöherkkyys ja kyky oppia kasvaa. Hän alkaa reagoida herkemmin arjen ääniin, hoivaajan tunnetiloihin ja siihen, miten ja kuka hänen kanssaan on. Hän oppii ennakoimaan tulevaa ja ne asiat, joita toistuvasti tehdään, alkavat tuntua tutuilta ja tuovat raameja elämään. ”Kun minut asettaan hoitopöydälle ja vaihdetaan vaippa, tulee mukavampi olo. Kun saan rintaa, tulen kylläiseksi ja sen jälkeen on helppo nukahtaa. Kun itken, joku tulee luokseni ja ottaa syliin.”

 

Opi erottamaan milloin vauva tarvitsee apuasi

 

No niin, mennäänpä nukkumiseen. Toistan nyt asian, joka on kaikille tuttu. Rauhoita vauva ja laske hänet nukkumapaikkaansa ja anna nukahtaa. Tämä on yhtä aikaa monimutkaista ja hyvin yksinkertaista. Kyse on siitä, miten tulkitsemme vauvan rauhoittumisen ja annamme vauvalle unirauhan.

 

Meillä äideillä ja isilläkin on hyvin vahva käsitys siitä, että vauvan pitäisi olla hiiren hiljaa nukkuessaan tai unta tehdessään. Näin ei kuitenkaan ole. Monet vauvat nukkuvat hyvin äänekkäästi ja yölläkin havahtuessaan voivat äännellä, kiemurrella, höpötellä, hihkua, potkia, sätkiä. Ja siitä huolimatta heillä ei ole mitään hätää. He prosessoivat unta ja koettavat nukahtaa. Mikäli annamme vauvamme tehdä tämän prosessin loppuun saakka, hän saa kokemuksen siitä, että on ihan OK tehdä prosessi loppuun saakka ja nukahtaa omaan sänkyyn.

 

Jos sen sijaan ryntäämme ensimmäisestä äänestä vauvan luokse ja rauhoittelemme häntä eri tavoin, prosessi keskeytyy ja vauvan mieli virittäytyy.  Samalla hänen nukahtamisvalmiutensa katoaa. Mieli ei enää ole vastaanottavainen unelle. Niinpä vauva ajautuu yliväsymystilaan, jolloin joudumme tekemään pitkän työn koettamalla nukuttaa häntä uudestaan. Usein nukuttamisoperaatio vie ainakin yhden vauvan unisyklin verran aikaa. Silloin avautuu uusi uni-ikkuna. Jos edelleen jatkamme vauvan aktiivista nukuttamista, jo itsekin hermot riekaleina, tilanne ajatuu lopulta kaaokseen. Vauva huutaa pää punaisena ja hikisenä ja meidät valtaa syvä epätoivo. OI MIKSI!?

 

Ja kaikki tämä ihan turhaan.

 

Mieti, miltä itsestäsi tuntuisi, jos makaisit omassa vuoteessasi valmiina nukahtamaan. Siinä ihanassa puolihypnoottisessa tilassa, jossa olet vuorotellen unen ja valveen tilassa. Sitten puolisosi tulisi höpöttelemään, hyssyttelemään, taputtelemaan ja sylittelemään. Tai työntämään eteesi lautasellisen lempiruokaasi. Saattaisit ehkä ilahtua, tai jopa suuttua. Mutta yhtä kaikki, et enää olisikaan valmiina nukahtamaan, vaan sen aika olisi taas hetkeksi ohi ja tekisimme jotain muuta.

 

Lisää tietoa ilmiöstä nimelta häiriöhyssyttely voit lukea täältä.

 

Älä keskeytä mantraitkua

 

Mantraitku on monotonista ja sitä usein kutsutaankin unilauluksi. Mantraitkua eivät tee kaikki lapset mutta osalla se on hyvin vahva merkki rauhoittumisprosessin alkamisesta. Mantraitku ei kiihdy, se on aaltoilevaa ja lopulta vauva nukahtaa. Näytteen mantraitkuista voit kuunnella täältä.

 

Muita vastaavia rauhoittumisprosesseja on  esimerkiksi hypisteleminen. Vauva tykkää näpelöidä jotain asiaa. Imetyksen aikana vauva voi nipistellä äidin rintaa tai käsivarsia, hän voi huitoa omia kasvojaan, nyhtää unipehmon tuotelappua tai hipsutella unirätillä kasvojaan.

 

Joillakin vauvoilla on tapana liikutella jalkojaan, joku hakkaa päätään patjaan tai heijaa itseään. Joku kääntyilee, nousee heijaamaan itseään kontilleen ja nukahtaa sitten pylly pystyssä, pää tungettuna pinnasängyn nurkkaa vasten. Näistä tavoista ei pidä pelästyä, huolestua tai toimintaa estää, koska ovat aivan normaaleja asioita ja niihin puuttuminen vain suututtaa ja hämmentää vauvaa.

Anna vauvallesi unirauha

 

Toivonkin, että alkaisit suhtautua luottavaisesti vauvasi kykyyn tehdä unta itsenäisesti. Kun hänellä on hyvä olo, hän on kylläinen ja vaippa vaihdettu, vuode ja nukkumaympäristö sopiva, eikä ilma kierrä masussa, anna hänen olla.

 

Aseta vauva nukkumapaikkaansa ja toivota hänelle hyvät unet. Anna viimeinen suukko, pidä kättä hetken rintakehällä ja siirry sivuun. Poistu mieluiten kokonaan vuoteen viereltä ja koeta olla rennosti. Niin pitkään, kun vauva vaikuttaa tyytyväiseltä, hän saa olla rauhassa. Tämä on hänen hetkensä valmistaa mieli unelle vastaanottavaiseksi. Uni tulee sitten ajallaan. Mutta se tulee kyllä.

 

Jos vauva alkaa selkeästi itkeskellä, mene hänen luokseen ja rauhoittele sänkyyn. Mitä vähemmän muutat vauvan olosuhteita, sitä parempi. Ei kannata kuitenkaan antaa vauvan itkeä naama punaisena tai tulkita kaikkea itkunomaista ääntä suureksi hädäksi. Tämä on ehkä se vaikein asia mutta havainnoimalla alat oppia oman vauvasi tavan ilmaista itseään. Ja kykenet myös luottamaan itseesi ja vauvaasi.

 

Näin pysyt itsekin rauhallisena ja alat nukkua öisin.

 

Vinkki: Aikuisen ja lapsen mieltä rauhoittaa usein tasainen puhe tai äänimaailma (white noise). Iltasatujen maaginen voima on useimmille pikkulasten vanhemmille tuttua. Paras iltasatukirja on sellainen, jossa tarina ei ole liian jännittävä ja se soljuu polveillen ja melko pitkäveteisesti eteenpäin. Kun luet rauhoittavalla äänellä satua lapsellesi, hän solahtaaa nopeasti uneen. Tee iltasatuhetkestä isomman lapsen kanssa rauhallinen vetäytymisrutiini ottamalla kirja käteen, lapsi kainaloon ja hämärtämällä huone.

 

Bookbeatista löydät hyviä iltasatukirjoja, joita voit kuunnella myös itse. Kathryn Nicolai on kirjoittanut mainion Unisatuja rauhattomille aikuisille -kirjasarjan. Yksi unisatusessio kestää 20 minuuttia ja sen aikana nukahtamisen pitäisi tapahtua. Tarinat ovat lempeitä kuvauksia arkisista asioista, kuten kylvyn valmistelusta, kävelystä lumisessa maisemassa ja kiitospäivän ateriasta ystävien kanssa. Ne ohjaavat pysähtymään ja havainnoimaan ympäristöä ja elämää ympärillämme ja aistimaan syvällisesti ihan tavallisia asioita. Mindfullnessia parhaimmillaan. Lukijana pehmeä-ääninen Vuokko Hovatta.

 

Rauhallisia unia!

 

Mikäli et vielä tunne minua, niin olen Sari Tammikari, Muksuperheen unen perustaja. Olen koulutukseltani terveydenhoitaja ja  pediatrinen unihoitaja. Vastaan Tampereen ammattikorkeakoulun pediatrisen uniohjaajakoulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta yhdessä asiantuntijatiimini kanssa.  

 

Jos perheessäsi painitaan muksujen unipulmien kanssa, saat apua suosituista oppaistamme. Tutustu niihin alla olevien linkkien kautta!

👶 Vauvan unineuvola – unitukea vauvan ensimmäiselle vuodelle (0-12 kk)

👶 Vauvan rutiini ja rytmin tukeminen (0-3 kk)

👶 Vauvan 4 kk hulinat

👶 Yösyöttöjen purkaminen (6 kk+)

👶 Tutti tutuksi ja tutista eroon. Milloin tutin voi ottaa käyttöön, kuinka luopua ja tarvitaanko tuttia?

🧒 Pikkulasten (2-4 v.) unipulmat rauhoittavista iltarutiineista painajaisten käsittelyyn sekä pikkusisaruksen tuloon

 

 

 

 

 

 

 


11 kommenttia

  1. Elina 15.11.2021 klo 09:33

    Hei! Meillä tyttö 6 kk, joka on aina vastustanut nukahtamista. Tässä jonkin aikaa kuitenkin jo nukahti itse omaan sänkyyn, mutta nyt ei enää nukahda millään. Sänkyyn mentäessä on oikein hyvällä tuulella ja touhuaa sängyssä noin 20 min. kun istun vieressä. Sitten kun uni alkaa tulemaan, hän selvästi ei halua nukahtaa ja alkaa itkeä. Tämä ei ole mitään mantraitkua, vaan kiihtyy kiihtymistään kunnes huutaa hysteerisenä. Siihen ei auta mikään, ei rauhoitu edes sylissä eikä myöskään vaikka antaisi olla sängyssä. Ja jaksaa huutaa sitten pari tuntia ennen kuin lopulta nukahtaa. Sama homma niin päiväunilla kuin illallakin. Illalla kun vihdoin nukahtaa, nukkuu sitten kyllä yön ihan hyvin. Päiväunia ei sen sijaan ole koskaan nukkunut hyvin, ne on yleensä 15-30 min. riippumatta siitä missä nukkuu. Luulin ensin, että johtuu yliväsymyksestä, mutta ei ole merkitystä kauanko on ollut hereillä ja mitkä unet on kyseessä. Sama juttu on nykyään joka kerta. Ilmeisesti jotain eroahdistusta on tullut ja varmaankin liittyy siihen. Joka tapauksessa olen aivan epätoivoinen tämän nukahtamistaistelun kanssa, enkä tiedä mitä tehdä.



    • Sari Tammikari 15.11.2021 klo 14:40

      Jos vauva kuitenkin pääasiassa nukahtaa ilman avustamista, kyseessä ei ole vaikea uniassosiaatio. Ihan normaaleilta nuo vartin päiväunipätkät eivät kuitenkaan kuulosta. Puolivuotiaat jo yleensä kykenevät nukkumaan päivällä yhden tai kaksi sykliä/unet.

      Sinun kannattaisi myös kokeilla sitä, että poistut huoneesta heti, kun olet laittanut hänet unille. Joskus vauvat nukahtavat paremmin, kun kukaan ei ole vieressä kyttäämässä unta. Tai sitten voisit kokeilla Tassu-unikouluam, jonka ohjeet saat ladattua kaupan puolelta.

      Pitkä nukahtamisviive voi kertoa myös siitä, ettei unipainetta ole tarpeeksi ja vauvaa laitetaan nukkumaan, kun hän oikeasti haluaisikin vielä toimintaa ja seurustelua. Käypä lukemassa artikkeli vauvan rytmin tukemisesta
      Siellä voi olla sopivia vinkkejä.

      Jos mikään yleinen vinkki ei toimi, voisi olla hyvä ottaa yhteyttä uniohjaajaan/konsulttiin ja selvittää yksilöllisesti ongelman tastoja ja mahdollisia syitä.



  2. Kaisa 29.3.2022 klo 08:06

    Meillä 5kk ikäinen tyttö. 3kk ikään asti nukkunut hyvin, kunnes alkoi muutokset. Alkuun vaikutti hulinoilta, mutta tuskimpa ne nyt näin kauan jatkuu… Päivärytmi meillä on. Tyttö jaksaa valvoa 2-3h kunnes menee päiväunille. Päiväunet 4kk iästä asti nukkunut vain vaunuissa, sisälle ei enää nukahda. Vaunut alkuun liikkeessä ja sitten nukkuukin hyvin jopa 2-3h. Noin 10-15min saattaa itkeä/kitistä vaunuissa ennen kuin nukahtaa. Itku ei ole kovaa. Päiväunet toimineet hyvin näin. 2-3h päiväunia ottaa 2kpl ja iltapäivällä pikku-unet n.30min-1h. Iltatoimet on aina samanlaiset ja illalla leikkiä yms stimulia rauhoitetaan ja valoja hämärretään. Nyt uutena ongelmana on tullut jo iltatoimilla itkuisuus (tajuaa että ollaan menossa nukkumaan?). Nukuttaminen kestää 1-1,5h tai pidempään ja on puuduttavaa. Itkua pää punaisena. Ajoittain tyttö herää illalla 1h välein huutamaan. Kun itku on kovaa pidämme sylissä ja välillä hieman heijaten. Käveleminen ja muu hyssyttäminen ei ole auttanut. Tyttö alkaa huutamaan jo heti sänkyyn laskiessa ja ei rauhoitu vaikka kuinka vieressä olisi. Silittämistä ja tassuttelua olemme kokeilleet, ei vielä tepsi. Itsenäisen nukahtamisen taito ikään kuin kadonnut. Aikaisemmin neiti nukahti tissille, mutta nyt tästä olemme hiljalleen ruvettu luopumaan. Muutenkin herää heti kun tästä yrittää nostaa sänkyyn. Toistaiseksi meillä ei ole toiminut se että tyttö lasketaan syötettynä ja hereillä omaan sänkyyn: huuto alkaa heti.

    Kiinteitä on aloitettu ja hyvin maistuu ruoka. Täysimetetty neiti. Nälkää ei varmasti huuda iltaisin, eikä märkää vaippaa, vatsakin toimii hyvin, refluksia ei ole. Hampaitakaan ei vielä ole näkynyt.

    Isä ja äiti alkaa olemaan aika väsyneitä tähän iltaiseen ”taisteluun”. Päiväunetkin olisi varmaan hyvä jos oppisi jossain vaiheessa nukkumaan muualla kuin vaunuissa. :/



    • Sari Tammikari 1.4.2022 klo 06:46

      Hei Kaisa! On aika tavallista, että hulinoinnin yhteydessä jää päälle vakiintunut tapa nukahtaa. Jos siihen liittyy jokin vanhemman tuotama assosiaatio, vauva täytyy ohjata nukahtamaan vähitellen vähemmän työlääseen assosiaatioon. Ja kuten toisessa blogini artikkelissakin kerrotaan , voi tästä tavasta tulla myös nukahtamista viivästyttävä asia.

      Iänmukaiset valveikkunat varmistavat, että vauvalle löytyy sopiva sweet spot, jolloin hän nukahtaa helpoimmin. Näiden tunnistamiseen antaa usein apua jokin appi, johon syötetään vauvan perustiedot, uni- ja valveajat, sekä ruokailut. Appien tieto perustuu keskimääräisiin valveikkunoihin vastaavaan ikäryhmään kuuluvien vauvojen tietoihin.

      Kun lähdetään purkamaan jotain assosiaatiota, täytyy toistoja olla tarpeeksi usein, jotta vauva alkaa oppia uusia tapoja. Yksi tai kaksi kertaa ei riitä ja se, että samalla kerralla koko ajan vaihdetaan rauhoittelutapaa, saa vauvan usein vain hermostumaan.

      Omaan sänkyyn tottumistakin pitää harjoitella. Päivisin vauvan voi antaa olla omassa sängyssään ja leikittää häntä siellä. Näin hän tottuu sänkyyn mukavana ympäristönä ja sinne jääminen ei enää itketä niin paljon.

      Varaamalla ajan yksilölliseen uniohjaukseen, saatte juuri teidän perheellenne räätälöityjä ohjeita. Sellaisia ei ole mahdollista tarjota täällä. Osa unikonsulteista tarjoaa myös unipuheluita, joiden avulla voidaan ratkoa yksinkertaisia ongelmia. Haastavammissa tilanteissa suosittelen kuitenkin henkilökohtaista tapaamista ja hoitosuunnitelman tekemistä pidemmälle aikavälille.



  3. Anni 10.5.2022 klo 04:32

    Olipa hyvä kirjoitus! Löysin tämän, kun tuskailen meidän paria päivää vajaan 4kk unien kanssa. Tuo itsenäinen nukahtaminen iltaisin on onnistunut tosi usein jo! Mutta nyt mennyt pari iltaa, kun hän haluaa nukahtaa pullolle (on korvikkeella). Jätän nukahtamaan ja kaikki meneekin alkuun hienosti ja saattaa nukahtaa jo, mutta herää 10min kuluttua täyteen itkuun. Mikään muu ei lopulta auta, kuin pullo. Siirrän sitten puoli unessa olevan vauvan sänkyyn, jossa sitten nukahtaa. Nyt parina yönä yöt olleet hyvin haastavat. Toissayönä herätyksiä oli 15kpl,joista lähes jokaisena vaati maitoa. Tuolloin oli kyllä ilmavauvaa ja ennen pieruja itketti. Viime yönä 8 herätystä ja JOKAISENA pullo saatava. Ruokamäärät kuitenkin pieniä, joten aika vahva assosiaatio taitaa olla kyseessä, enkä tiedä miten tätä lähtisi purkamaan, huhhuh. Täytyy perehtyä aiheeseen lisöö.



    • Sari Tammikari 11.5.2022 klo 07:20

      Hei Anni! Kuulostaa aika vahvasti refluksioireelta, koska itku tulee pian syöttämisen jälkeen. Kannattaa lukea refluksivauvan nukkumisesta kertova artikkeli blogistani. Sen on kirjoittanut Refluksilapset ry:n puheenjohtaja Annukka Moilanen. Jutussa on hyviä vinkkejä aiheeseen liittyen.

      Tuntuu, myös siltä, että lisääntynyt motorinen ja äänenkäytön vilkkaus saattaa tuottaa tulkintaongelmia vauvan tarpeista. On tavallista , että etenkin öisin lähdetään avustamaan vauvaa siinä pelossa, että syntyy huutokonsertti ja muu perhe herää. Tällaisia asioista pohditaan ja ratkotaan henkilökohtaisessa uniohjauksessa, jossa on mahdollisuus kuunnella esimerkiksi ääninauhoitteita ja katsella videoita vauvan toiminnasta. Se auttaa tulkitsemaan tilannetta ja antamaan oikeanlaisia ohjeita.

      Hyvä perustilanne teillä kuitenkin on jo olemassa ja vauvalla on itsenäisen nukahtamisen taito. Jos nämä mahdolliset taustasyyt saadaan hoidettua, niin teillä on kaikki mahdollisuudet hyviin öihin.



      • Anni 18.5.2022 klo 14:00

        Hei ja kiitos vastauksesta! Ehdottomasti luen tuon kirjoituksen! Meidän yöt on tosiaan yhtä heräilyä olen tarkkaillut nyt muutamina öinä vauvan käytöstä, kun tämä herää. Usein hän kääntyy vasemmalle kyljelle nukkumaan. Esim yösyötön jälkeen hakeutuu kyljelleen ja ottaa hyvän asennon. Kun hän alkaa vaipua uneen, niin hän kääntyykin takaisin selälleen ja siitä syntyy kova itku. Viime yönä avustin tukevammin kyljelleen, koska siten hän näyttäisi nyt nukkuvan. Hankalia nähä uniasiat 😅



  4. Jenni 27.6.2022 klo 11:11

    Hei,

    Meillä noin viikon vajaa 5kk poika. Noin 1,5kk ajan hänellä on ollut vaikeuksia yhdistää unisyklejä ja nukahtaa itsenäisesti.
    Olemme luoneet uudet iltarutiinit joissa imetys tapahtuu ennen vaipan vaihtoa/ iltapesuja (aiemmin lähes nukahtanut rinnalle josta olen nostanut sänkyyn nukkumaan) sekä yrittäneet varmistaa hyvän unihygian. Nyt nukahtaminen tapahtuu vaihtelevasti itkujen kanssa, mutta tarvitsee siihen tutin ja unirievun. Lähes koskaan ei jää hyväntuulisena omaan sänkyyn nukahtamaan vaan turvautuu voimakkaasti tuttiin tyynnyttääkseen itsensä uneen. Yöllä hän herää tasan 2h välein ja havahtuu heti huutamaan ja vaatimaan maitoa (tutti ei kelpaa). Olenkin imettänyt suoraan koska väsyneenä haluan taata edes jonkin näköiset unet itselleni. Kiinteät olemme aloittaneet vähän aika sitten, saa myös pienen määrän 4kk-puuroa iltaimetyksen jälkeen.

    Päiväunia hän nukkuu suunnilleen näin
    Herää noin klo 7:00, 30-45min klo 9:00-10:00, 2h (avustettuna unisyklistä toiseen imettämällä) 11:30/12:00 – 13:30-14:00 ja 30min 16:00-17:00. Yöunille 18:30-19:00.

    Yöimetystä en halua kokonaan lopettaa mutta harvemminkin varmasti riittäisi. Poika kasvaa hyvin +-käyrällä.
    Nyt erittäin väsyneenä mietin vaihtoehtoja siihen miten tukisin hänen unitaitojen kehitystä ja saisimme pidempiä yöunijaksoja.



    • Sari Tammikari 27.6.2022 klo 16:23

      Hei Jenni! Kiitos viestistäsi. Kuulostaa uniassosiaatio-ongelmalta ja johdonmukaisilla toimilla pääsette kohti rauhallisia öitä. Olette jo hyvässä vauhdissa, kun apunasi on sekä riepu, että tutti. Hulinavaihe näyttää jääneen päälle ja kahden tunnin välein herääminen ei kieli nälästä vaan tavasta. Olet oikeassa, että yösyöttöjä kannattaa lähteä harventamaan. Saat ohjeet yösyöttöjen lopetukseen asteittain laatimastani oppaasta, jonka löydät kaupasta. Asteittain etenemisessä on ideana etukäteen päättää, milloin syötät ja muina aikoina auttaa vauva unille kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla, paitsi syöttämällä. Viisikuisen kanssa edetöään hitaasti, assosiaatioita lisäten ja vähitellen vähentäen. Samaisessa oppaassa on muuten mukana monipuolinen kooste vauvan ravitsemuksesta, joka perustuu suomalaiseen Syödään yhdessä- lapsiperheen ravitsemus oppaaseen, sekä WHO:n imeväisten ravitsemusoppaaseen. Oppaasta löydät WHO:n suosituksen mm. kiinteiden määrälle ja laadulle 6 kk iästä eteenpäin.

      Tsemppiä! Kyllä te pääsette parempiin öihin aivan varmasti. <3



  5. Anna 12.7.2022 klo 14:45

    Hei!
    Olen lukenut paljon tästä itsenäisen nukahtamisen taidosta, mutta en vielä ole löytänyt (muuta kuin itkettämisunikoulutyyppisiä) ohjeita tilanteeseen, jossa vauva yksinkertaisesti ei rauhoitu sinne sänkyyn? Vauvan pitäisi olla rauhallinen, jotta uni tulee, mutta meidän 9kk alkaa itkeä lohduttomasti (ei siis mitään mantraitkua) joko heti, kun hänet lasketaan sänkyyn, vaikka olisin vieressä, tai sitten hän touhuaa hyväntuulisena jonkin aikaa, jonka jälkeen alkaa itkeä. Sen jälkeen kun itku alkaa on aivan sama kuinka monta kertaa hänet yrittää laittaa sänkyyn takaisin, itku alkaa aina uudelleen ja lopulta äityy niin hysteeriseksi, että sylissäkin rauhoittuminen alkaa olla vaikeaa, mutta lopulta nukahtaa syliin kun kuljeskelee ja lauleskelee unilaulua. En siis ymmärrä, miten tätä pystyy toteuttamaan, jos ei lapsi yksinkertaisesti rauhoitu sinne sänkyyn? Iltarutiinit, päivärytmi, unihygienia jne pitäisi kaikki olla kunnossa. Ja sängyssä (sivuvaunu) on kyllä oikein kivaa hänen mielestään, kunhan siellä ei tarvitse nukkua.



    • Sari Tammikari 12.7.2022 klo 20:28

      Hei Anna!
      Tilanteesi on hyvin tyypillinen. Kun isompi vauva on tottunut ja assosioitunut vahvasti aktiiviseen nukuttamiseen, on siitä erittäin haastavaa päästä eroon ilman jonkun tyyppistä unikoulua, eli tapojen muuttamista. Ja kun vauva on jo isompi, hän myös luonnollisesti vastustelee ja itkee, kun näitä muutoksia tehdään.

      Eli tällaisessa tapauksessa artikkelin esimerkki itsenäisen nukahtamiseen tarjotusta rauhasta ei kirjaimellisesti onnistu suorilta käsin. Lapsi kyllä oppii nukahtamaan itsenäisesti mutta joko se vaatii napakan unikoulun ( jossa johdonmukaisella ja päättäväisellä asenteella onnistutaan yleensä alle viikossa ) tai sitten hitaamman ja toisinaan useita viikkoja kestävän ohjeistuksen, joiden avulla lapsi vähitellen oppii nukahtamaan itsenäisesti. Itsenäinen nukahtaminenhan ei välttämättä tarkoita yksin nukahtamista. Lapsi voi oppia nukahtamaan itsenäisesti myös vanhemman viereen. Esimerkiksi sivuvaunussa tai perhepedissä.

      Artikkelin lähtöajatus on se, että pieni, alle 6 kk ikäinen vauva, joka on alkanut liikehtiä levottomammin ja äännellä enemmän, saa tilaisuuden nukahtaa rauhassa ilman hyssyttelyitä. Kun vauvalla ei ole mitään hätää, vanhempi oppii ymmärtämään tällaisen liikehtimisen kuuluvan vauvan normaaliin rauhoittumisprosessiin. Silloin tämä onnistuu ns. itkuitta. Toisinaan vanhempi on saattanut myös ylitulkita isomman lapsen touhuilun sellaiseksi, joka vaatii hyssyttelyä ja nukuttamista. Heilläkin toimii se, että vauvan vaan annetaan touhuta, kunnes nukahtaa.

      Mutta vahvasti assosioituneen ja itkuherkän vauvan kanssa tilanne on kokonaan erilainen ja vanhempien kanssa tulisi mielellään suunnitella yhteistyössä juuri omalle perheelle sopivin tapa oppia itsenäisen nukahtamisen taito. On tärkeää ottaa huomioon vanhempien toiveet ja ajatukset, mitä he odottavat ja missä ajassa. Myös lapsen havainnointi ja arvioiminen vaikuttaa antamiini ohjeisiin. Uniohjauksessa edetään aina yksilöllisesti, tavoite kerrallaan ja kokonaisuutta tarkastellen.