Anna vauvallesi unirauha

Anna vauvallesi unirauha! Ajatus nousi mieleeni, kun Muksuperheen uni ryhmässä 4 kk ikäisen vauvan äiti kirjoitti, mitä tehdä, kun hän ei saa vauvaa nukahtamaan. Hän kuvasi hyvin tavallista tilannetta, jossa vauva makoilee omassa sängyssään ja jutustelee itsekseen kohtuullisen tyytyväisenä. Äiti kertoi, että vauva ei nukahda, vaikka hän kuinka hyssyttelee, tassuttelee tai pitää vauvaansa sylissään. Kommenttiketjussa oli useita samassa tilanteessa painivien vanhempien kommentteja. Yksi neuvoi kantamaan vauvaa kantoliinassa, toinen ohjasi imettämään vauvan uneen jne.

 

Kunnes eräs äiti kertoi, että hänen vauvallaan oli ollut sama ”ongelma”  mutta se oli mennyt ohi jossain vaiheessa. Ja mitä tämä äiti olikaan tehnyt, että sai ongelman hoitumaan ja vauvansa nukkumaan. Ei mitään! Hän oli vain antanut vauvansa olla ja nukahtaa levollisena sitten, kun unen aika oli tullut. Näin yksinkertaista. Äiti kertoi myös, että vauva oli saattanut parhaimmillaan olla jopa tunninkin hyväntuulisena vuoteessaan, ennen nukahtamista, eikä hän siitä mitenkään häiriintynyt.

 

Nyt seuraakin suuri totuuden hetki. Yleisin ongelma vauvan huonoihin uniin taitaa toisinaan olla se, että koetamme liiankin aktiivisesti nukuttaa vauvojamme. Ja näin tahtomattamme keskeytämme vauvamme itsenäisen nukahtamisen prosessin ja opetamme vauvoillemme erilaisia uniassosiaatioita, joita joudumme sitten toistamaan kuukausi kuukauden jälkeen, kunnes olemme niin uuvuksissa, että on pakko pitää unikoulua.

 

Valotanpa asiaa hieman unen fysiologian ja vauvan kehityksen kautta

 

Vain rauhallinen mieli voi nukahtaa

Uni on monimutkainen kokonaisuus, joka tarvitsee useita tekijöitä, joiden on osuttava kohdilleen, jotta nukahtaisimme. Elimistömme pitää erittää sopiva määrä melatoniinia, kortisoli- ja addrenaliinitasojen tulee olla riittävän alhaalla, aivoihin pitää kertyä tarpeeksi adenosiinia (unihiekkaa) ja ruumiin lämmön tulee laskea tietylle tasolle. Monimutkaista, eikö totta. Lisäksi nukkumatilan tulee olla unta edistävä. Valo ja muut ulkoiset ärsykkeet hallinnassa ja huoneen lämpötilan sopivan viileä mutta jalkojen tulee olla lämpimässä ja vaatetuksen sopiva, jotta nukkujalla ei olisi kylmä ja olisi helpompi liukua unten maille.

 

Ja sitten se mieli. Jos ajatuksemme askaroivat jonkun huoliasian parissa, uni ei ota tullakseen. Jos joku kuorsaa vieressämme tai käyttäytyy häiritsevästi, emme kykene nukahtamaan. Suututtaa, surettaa, ja pelottaa, että emme jaksa seuraavaa työpäivää, jos nukumme huonosti. Taas yhden kerran.

 

Ja nyt mennään niihin vauvoihin. Vauvan ensimmäiset elinkuukaudet katsotaan ajaksi, joka vastaa viimeistä raskaustrimesteriä. Ihmisvauva syntyy eläinvauvoihin verrattuna hyvin keskeneräisenä, koska aivojemme kehitys ja kasvu ei olisi mahdollista äitiemme kohdussa vastaavalle tasolle kuin eläimillä. Siksi vastasyntyneiden maailma on sisäänpäin kääntynyttä ja he elävät hauraina taimina kohdun ulkopuolista elämää. Tässä vaiheessa vauva tarvitsee erityisesti äidin kehon suojaa. Rintaa rajoituksetta, sylin lämpöä ja välitöntä apua. Pikkuinen nukkuu sellaisella rytmillä, joka hänelle sopii, hän herää silloin kun herää ja syö tarpeeseensa juuri oikean määrän, jos se mahdollistetaan.

 

Alle kolmen kuukauden ikäistä vauvaa ei voi pakottaa johonkin ennalta määrättyyn rytmiin. Heillä on oma rytminsä, joka ohjaa oikeaan määrään unta ja valvetta. Vauvan signaaleita seuraamalla ja hänelle sopivia valveaikoja noudattamalla tuetaan parhaiten tervettä unta.

 

 

Odotatko vauvaa ja haluat edetä uniasioissa vauvan tahtiin? Tule mukaan Muksuperheen unen Matkalla unimaisteriksi vauvavuoden unineuvolaan. Lisää tietoa unineuvolasta saat täältä.

 

Neljän kuukauden hulinat

Neljän kuukauden kieppeillä tapahtuu vauvan herääminen maailmalle. Vauva kiinnostuu ulkomaailmasta, alkaa hallita omaa kehoaan ja käyttää sitä välineenään päästäkseen kosketuksiin tämän kaiken ihanuuden ja kiihottavan kanssa.

 

Vauva alkaa jutella. Hän hymyilee vastavuoroisesti, kohottaa käsiään vanhempiaan kohti, kutsuu vuorovaikutukseen. Refleksiivinen toiminta alkaa väistyä ja vauvan käyttäytymistä ohjaa tietoisuus. Lisää tietoa vauvan unen muutoksista voi lukea täältä.

 

Samaan aikaan vauvan häiriöherkkyys ja kyky oppia kasvaa. Hän alkaa reagoida herkemmin arjen ääniin, hoivaajan tunnetiloihin ja siihen, miten ja kuka hänen kanssaan on. Hän oppii ennakoimaan tulevaa ja ne asiat, joita toistuvasti tehdään alkavat tuntua tutuilta ja tuovat raameja elämään. ”Kun minut asettaan hoitopöydälle ja vaihdetaan vaippa, tulee mukavampi olo. Kun saan rintaa, tulen kylläiseksi ja sen jälkeen on helppo nukahtaa. Kun itken, joku tulee luokseni ja ottaa syliin.”

 

No niin, mennäänpä nukkumiseen. Toistan nyt asian, joka on kaikille tuttu. Rauhoita vauva ja laske hänet nukkumapaikkaansa ja anna nukahtaa. Tämä on yhtä aikaa monimutkaista ja hyvin yksinkertaista. Kyse on siitä, miten tulkitsemme vauvan rauhoittumisen ja annamme vauvalle unirauhan.

 

Meillä äideillä ja isilläkin on hyvin vahva käsitys siitä, että vauvan pitäisi olla hiiren hiljaa nukkuessaan tai unta tehdessään. Näin ei kuitenkaan ole. Monet vauvat nukkuvat hyvin äänekkäästi ja yölläkin havahtuessaan voivat äännellä, kiemurrella, höpötellä, hihkua, potkia, sätkiä. Ja siitä huolimatta heillä ei ole mitään hätää. He prosessoivat unta ja koettavat nukahtaa. Mikäli annamme vauvamme tehdä tämän prosessin loppuun saakka, hän saa kokemuksen siitä, että on ihan OK tehdä prosessi loppuun saakka ja nukahtaa omaan sänkyyn.

 

Jos sen sijaan ryntäämme ensimmäisestä äänestä vauvan luokse ja rauhoittelemme häntä eri tavoin, prosessi keskeytyy ja vauvan mieli virittäytyy.  Samalla hänen nukahtamisvalmiutensa katoaa. Mieli ei enää ole vastaanottavainen unelle. Niinpä vauva ajautuu yliväsymystilaan, jolloin joudumme tekemään pitkän työn koettamalla nukuttaa häntä uudestaan. Usein nukuttamisoperaatio vie ainakin yhden vauvan unisyklin verran aikaa. Silloin avautuu uusi uni-ikkuna. Jos edelleen jatkamme vauvan aktiivista nukuttamista, jo itsekin hermot riekaleina, tilanne ajatuu lopulta kaaokseen. Vauva huutaa pää punaisena ja hikisenä ja meidät valtaa syvä epätoivo. OI MIKSI!?

 

Ja kaikki tämä ihan turhaan.

 

Mieti, miltä itsestäsi tuntuisi, jos makaisit omassa vuoteessasi valmiina nukahtamaan. Siinä ihanassa puolihypnoottisessa tilassa, jossa olet vuorotellen unen ja valveen tilassa. Sitten puolisosi tulisi höpöttelemään, hyssyttelemään, taputtelemaan ja sylittelemään. Tai työntämään eteesi lautasellisen lempiruokaasi. Saattaisit ehkä ilahtua, tai jopa suuttua. Mutta yhtä kaikki, et enää olisikaan valmiina nukahtamaan, vaan sen aika olisi taas hetkeksi ohi ja tekisimme jotain muuta.

 

Neljän kuukauden hulinapaketin voit hankkia täältä. Siinä on kaikki tieto, mitä tarvitset perusterveen ja normaalisti kehittyvän vauvan hulinavaiheen selättämiseksi.

 

Älä keskeytä mantraitkua

Mantraitku on monotonista ja sitä usein kutsutaankin unilauluksi. Mantraitkua eivät tee kaikki lapset mutta osalla se on hyvin vahva merkki rauhoittumisprosessin alkamisesta. Mantraitku ei kiihdy, se on aaltoilevaa ja lopulta vauva nukahtaa. Näytteen mantraitkuista voit kuunnella täältä

 

Muita vastaavia rauhoittumisprosesseja on  esimerkiksi hypisteleminen. Vauva tykkää näpelöidä jotain asiaa. Imetyksen aikana vauva voi nipistellä äidin rintaa tai käsivarsia, hän voi huitoa omia kasvojaan, nyhtää unipehmon tuotelappua tai hipsutella unirätillä kasvojaan.

 

Joillakin vauvoilla on tapana liikutella jalkojaan, joku hakkaa päätään patjaan tai heijaa itseään. Joku kääntyilee, nousee heijaamaan itseään kontilleen ja nukahtaa sitten pylly pystyssä, pää tungettuna pinnasängyn nurkaa vasten. Näistä tavoista ei pidä pelästyä, huolestua tai toimintaa estää, koska ovat aivan normaaleja asioita ja niihin puuttuminen vain suututtaa ja hämmentää vauvaa.

Anna vauvallesi unirauha

Toivonkin, että alkaisit suhtautua luottavaisesti vauvasi kykyyn tehdä unta itsenäisesti. Kun hänellä on hyvä olo, hän on kylläinen ja vaippa vaihdettu, vuode ja nukkumaympäristö sopiva, eikä ilma kierrä masussa, anna hänen olla.

 

Aseta vauva nukkumapaikkaansa ja toivota hänelle hyvät unet. Anna viimeinen suukko, pidä kättä hetken rintakehällä ja siirry sivuun. Poistu mieluiten kokonaan vuoteen viereltä ja koeta olla rennosti. Niin pitkään, kun vauva vaikuttaa tyytyväiseltä, hän saa olla rauhassa. Tämä on hänen hetkensä valmistaa mieli unelle vastaanottavaiseksi. Uni tulee sitten ajallaan. Mutta se tulee kyllä.

 

Jos vauva alkaa selkeästi itkeskellä, mene hänen luokseen ja rauhoittele sänkyyn. Mitä vähemmän muutat vauvan olosuhteita, sitä parempi. Ei kannata kuitenkaan antaa vauvan itkeä naama punaisena tai tulkita kaikkea itkunomaista ääntä suureksi hädäksi. Tämä on ehkä se vaikein asia mutta havainnoimalla alat oppia oman vauvasi tavan ilmaista itseään. Ja kykenet myös luottamaan itseesi ja vauvaasi.

 

Näin pysyt itsekin rauhallisena ja alat nukkua öisin.

 

Vinkki: Aikuisen ja lapsen mieltä rauhoittaa usein tasainen puhe tai äänimaailma ( White noise ). Iltasatujen maaginen voima on useimmille pikkulasten vanhemmille tuttua. Paras iltasatukirja on sellainen, jossa tarina ei ole liian jännittävä ja se soljuu polveillen ja melko pitkäveteisesti eteenpäin. Kun luet rauhoittavalla äänellä satua lapsellesi, hän solahtaaa nopeasti uneen. Tee iltasatuhetkestä isomman lapsen kanssa rauhallinen vetäytymisrutiini ottamalla kirja käteen, lapsi kainaloon ja hämärtämällä huone.

 

Bookbeatista löydät hyviä iltasatukirjoja, joita voit kuunnella myös itse. Kathryn Nicolai on kirjoittanut mainion Unisatuja rauhattomille aikuisille -kirjasarjan. Yksi unisatusessio kestää 20 minuuttia ja sen aikana nukahtamisen pitäisi tapahtua. Tarinat ovat lempeitä kuvauksia arkisista asioista, kuten kylvyn valmistelusta, kävelystä lumisessa maisemassa ja kiitospäivän ateriasta ystävien kanssa. Ne ohjaavat pysähtymään ja havainnoimaan ympäristöä ja elämää ympärillämme ja aistimaan syvällisesti ihan tavallisia asioita. Mindfullnessia parhaimmillaan. Lukijana pehmeä-ääninen Vuokko Hovatta.

 

Nukkukaahan rauhassa!

 

 

 

 

 

 

 

 

8 kommenttia

  1. Niina 24.7.2021 klo 16:00

    Minua on mietityttänyt tämä itsenäisen nukahtamisen tukeminen jo jonkin aikaa. Meillä keskosena syntynyt poika, vajaa 6 kk, ki vähän yli 4kk. Ei ole ikinä kauaa aikaa viihtynyt yksin unta hakemassa, vaikka laskee rauhallisena ja syötettynä sänkyyn. Nukkuu perhepedissä ja nukutan imettämällä (irrotan otteen ja vaihdan tuttiin ennen kuin nukahtaa) tai jos on syönyt tarpeeksi (=aivan täyteen), niin sylissä saan suhistelemalla ja liikkeellä melkein uneen ja sitten onnistuu nukuttaa sänkyyn ilman että olen vieressäkään. Öisin herää yleensä vähintään 2 tunnin välein ja alkaa itkeä ilman imetystä, eli vahva assosiaatio on olemassa. Tuntuu vain, että en pääse asiassa eteenpäin, tai en tiedä kuinka tilannetta lähtisin oikeaoppisesti purkamaan. Kokeilenko joka kerta, jäisikö itse hakemaan unta ennen aktiivista nukutusta? Vaihdan järjestyksen: imetys istualtaan ja sitten sänkyyn, jos alkaa itkeä niin sylissä heijaten kuten ennenkin? Tuntuu, että ennen nukkumista vaatii aina sen imetyksen, vaikka ei olisi nälkäkään, muuten vain huutaa ja hamuaa sylissä ja sängyssä samoin.

    • Sari Tammikari 24.7.2021 klo 17:11

      Hei Niina! Keskosilla nukkuminen on usein haastavampaa kuin täysiaikaisina syntyneillä. Heidän hermostonsa kypsyy verkkaammalla tahdilla ja valmiudet eivät siksi tule aina samaan tahtiin täysiaikaisten kanssa. Eli vauvasi ei välttämättä ole vielä valmis tuohon taitoon.

      Kerroit, että saat hänet toisinaan jatkamaan uniaan myös muualla kuin sylissäsi. Jatka vain näitä harjoituksia säännöllisesti juuri tuolla kuvailemallasi tavalla. Imetä istuen, muista kunnon röyhtäytys, ettei ilmä jää kiertämään. Tämä jää monilta tekemättä ja se aiheuttaa vauvalle usein ongelmia. Ja sitten annat hakea unta omassa rauhassa ja jos alkaa kitistä, hyssyttele sänkyyn tai Shus-pat -menetelmän avulla sylissä.

      Jos vauvalla on vaikeuksia nukahtaa myös päiväunille, voi kyseessä olla liian pitkät valveikkunat. Unisyklien pituuteen ei vielä voi kovinkaan paljon vaikuttaa tässä iässä. Joten niiden tuijottaminen aiheuttaisi vain ongelmia.

      • Niina 24.7.2021 klo 17:29

        Kiitos nopeasta vastauksesta! 🙂

        Itse asiassa mietinkin vielä, että voisiko keskosuus vaikuttaa. Tämä oli hyvä tieto. Olen välillä stressannutkin, että olenko missannut jonkin herkkyysvaiheen ja totuttanut nukahtamaan tissille ja siihen, että olen vieressä. Kun olen pitänyt tärkeänä, että saa nukuttua tarvittavan määrän, oli itkuinen pitkin päivää jossain kohtaa pienempänä, kun pääsi yliväsyneeksi. Nykyään tuntuisi aika hyvin olevan valveikkunat kohdillaan, päiväunille nukahtaa ajallaan, mutta on vaatinut sitä vieressä oloa tai liikkuvat vaunut tai kantorepun.. Mutta tänään onnistuin aamulla nukuttamaan sänkyyn ilman että olin vieressä ja nyt illalla uskalsin kokeilla ja onnistuin edellä kuvailemallani tavalla. Tuntui kuitenkin hyvältä saada tuo rohkaisu, kiitos siitä ja kaikista uneen liittyvistä julkaisuistasi! <3

        • Sari Tammikari 24.7.2021 klo 17:43

          Hyvä, että sait stressitasojasi hieman alhaisemmaksi. Keskosuus vaikuttaa niin moniin asioihin ja anna hänen nukkua se määrä kuin hän nukkuu ja odottele rauhassa valmiuksia kehittymistä. Kiirehtiminen ei kannata.Vaikuttaa, että teillä on moni asia jo kohdallaan ja olet osannut tukea häntä oikein.

          Kannattaa antaa hänen olla valveilla ollessaan ihan itsekseenkin vaikka omassa sängyssään, jos teillä on jo sellainen. Tämä auttaa häntä tottumaan omaan sänkyynsä ja auttaa myös laskemaan viriketasoa. Pikkuiset nimittäin kuormittuvat tosi herkästi ja nuo lyhyet hengähdyshetket auttavat jaksamaan paremmin. Keskosilla on nimittäin tavallisista useammin aistinsäätelyhaasteita ja heitä kuormittavat sellaisetkin asiat, joita me muut pidämme ihan mitättöminä. Tätä voisi kutsua erityisherkkyydeksikin.

  2. Suski 26.8.2021 klo 15:40

    Moi!
    Minuun kolahti etenkin kohta ”vastasyntynyt nukkuu sellaisella rytmillä, joka hänelle sopii, hän herää silloin kun herää ja syö tarpeeseensa juuri oikean määrän, jos se mahdollistetaan.”

    Meidän 1kk vanha vauva nukkuu jo hienosti sängyssään yöt, eikä juurikaan tarvitse aktiivista nukuttamista kuin harvoin. Laitamme hänet unisena, mutta hereillä sänkyyn ja rauhoittuu unille omaan tahtiinsa.

    Ongelma onkin päiväunet – niitä pienokainen ei nuku kuin rinnalla, liikkuvissa vaunuissa tai kantoliinassa. Koska uni ruokkii todellakin kokemuksemme mukaan unta, olemme vaalineet näitä keinoja jotta yöt sujuisivat paremmin (ja niin ne sujuvatkin kunhan päiväuniaikaa on ollut tarpeeksi).

    Kaikki yritykset saada vauva nukahtamaan päiväunille liikkumattomiin vaunuihin eteiseen (meillä ei parveketta), unipesään tai pinnasänkyyn päättyvät aina itkuun ja yliväsymykseen, riippumatta siitä olemmeko yrittäneet antaa vauvalle mahdollisuutta nukahtaa itsenäisesti tai ohjanneet aktiivisesti nukahtamaan.. mikä neuvoksi? Päiväunet sisällä kantamatta vauvaa olisi ratkaisevan tärkeä palanen äidin jaksamisen kannalta (mm. omat päiväunet, suihkussa käyntki jne).

    • Sari Tammikari 28.8.2021 klo 17:17

      Hei Suski!

      Koska vauva nukkuu hyvin öisin ja ilmeisesti makuuasennossa, ei varmastikaan kyse ole refluksista, joka pitäisivauvaa hereillä. Kuukauden ikäisen vauvan päiväunen pituutta ei vielä voi hirveästi venyttää. Mutta paljon muuta voit kyllä tehdä sen eteen, että saat vauvasi nukkumaan päiväunensa muualla kuin sylissä. Olen laatinut 0-3 kk ikäisille vauvoille suunnitellun rutiinioppaan, jossa on koottuna nämä tärkeimmät tukitoimet ja tietoa vauvan unien kehittymisestä.

      Tukipaketin voit hankkia täältä.

  3. Emmi 9.9.2021 klo 08:51

    Hei! Vauva on 4,5kk. Yritin kuunnella tuota mantraitkunäytettä. Meillä itku kuulostaa hieman erilaiselta, välillä voimistuu, välillä hiljenee. Vauvalla on samalla silmät jo kiinni ja hypistelee rättiä.

    Olenko toiminut liian jyrkästi, jos en ole mennyt rauhoittelemaan tai välillä laskenut vauvan hieman itkevänä pinnasänkyyn? Yleensä vauva kyllä nukahtaa, mutta mietin, pitäisikö vielä enemmän rauhoitella? Tuntuu, että vauva kyllä vain kiihtyy siitä (ei juuri välitä silittelystä tai heijaamisesta).

    • Sari Tammikari 9.9.2021 klo 09:38

      Hei Emmi!

      Jos sinusta selvästi näyttää siltä, että vauva vain kiihtyy sylissä pitämisestä ja silittelystä, ei kannata jatkaa hyssyttelyä, vaan antaa vauvalle tilaa tyynnytellä itse itseään. Mantraitkuun kuuluu tuollainen kuvaamasi aaltoilu. Ja jokaisella vauvalla mantraitku on ihan omanlaistaan. Osa narisee, osa nyyhkyttää ja osa ynisee. Ääntelylle on tyypillistä rytmisyys. Sinun kannattaa lukea uusin artikkelini aiheesta häiriöhyssyttely. https://muksuperheenuni.fi/hairiohyssyttely-pitkittaa-vauvan-nukahtamista

      Sain juuri tänään palautetta eräältä 4 kk hulinapaketin ostaneelta äidiltä, kuinka hän on saanut lisää itsevarmuutta vauvan rauhoitteluun. Kun vauva aiemmin saattoi itkeskellä 15-30 min ennen nukahtamista, vaipuu hän nykyisin minuutin parin mantraitkun jälkeen tyytyväisenä uneen. Nukuttaminen on helpottanut huomattavasti.

Kirjoita kommentti