Yöheräily riesana. Mikä on normaalia heräilyä?
Muksuperheen unen ryhmässä vauvojen ja taaperoiden yöheräily on ehkä yleisin aihe, johon toivotaan vinkkejä. Mikä on normaalia heräilyä ja mistä tietää, onko lapsella nälkä ja kuinka ihmeessä rauhoittaa yöllä heräävä lapsi, jolle ei kelpaa kuin tissi tai pullo? APUA!
Oletko sinäkin pohtinut näitä haasteita? En ihmettele. Yöheräily puhututtaa ja siitä on useita erilaisia näkemyksiä. Kokosin tähän artikkeliin tärkeimpiä asioita yöheräilyyn liittyen. Lopussa on linkki videoon, jossa näytän konkreettisesti, kuinka lasta voi rauhoittaa sänkyynsä ilman syöttämistä.
Havahtuminen kuuluu normaaliin uneen
Uni koostuu toisiaan seuraavista jaksoista eli unisykleistä, joiden aikana ihminen käväisee läpi univaiheita kevyestä torkkeesta aina syvään uneen. Jokaisella univaiheella on tärkeä merkitys ja aivomme annostelevat tarpeen mukaan näitä vaiheita unen aikana. Alkuyöstä nukutaan pidempiä jaksoja syvää unta ja aamuyöstä kevyttä unta.
Vauvan uni sisältää keskimäärin enemmän kevyttä unta kuin aikuisen uni ja sen vuoksi vauva myös herää herkemmin erilaisiin ulkoisiin ärsykkeisiin, kuten samassa huoneessa tai vieressä nukkuvan vanhemman liikkeisiin, äkillisiin ääniin tai oman kehonsa säpsähtelyihin.
Jokainen ihminen myös havahtuu kevyesti unisyklien vaihtuessa uuteen. Vauvoilla tämä tarkoittaa n. 35-50 min välein havahtumista ja aikuisilla 90 min välein tapahtuvaa havahtumista. Jos mikään ei häiritse meitä, vaivumme välittömästi uuteen unisykliin, emmekä aamulla muista näitä mikrohavahtumisia.
Vauvoilla ja pikkulapsilla havahtuminen voi muuttua heräämiseksi, jos he ovat tottuneet uniassosiaatioon, jossa vanhempi auttaa heidät omalla toiminnallaan nukahtamaan. Niinpä ääritapauksissa näitä avustamisia voi seurata jopa tunnin tai kahden välein yöunen aikana.
Yöheräily, mikä on normaalia?
Suomalaisessa Lapsen uni ja Terveys -tutkimuksessa on seurattu vuodesta 2010 satoja Pirkanmaalaisia perheitä raskaudesta tähän päivään. Monitieteellisessä tutkimuksessa on kerätty laajalla kattauksella tietoa lasten unesta ja siitä, kuinka se kehittyy ja minkälaiset asiat siihen vaikuttavat.
Tämän tutkimuksen perusteella on laadittu ensimmäistä kertaa kriteerit lasten normaalille heräilyille. Näitä kriteereitä käytetään terveydenhuollossa arvioimaan unen laatua. Kriteerit on koottu yksinkertaiseen taulukkoon, josta näkee, kuinka heräilyn määrä, nukahtamisviive ja yöllinen valveaika vaihtelee lapsen iän myötä. Tutustu taulukkoon täältä.
Mitä pienempi vauva, sitä useammin vauva herää yöllä. Vauva tarvitsee yöllä maitoa ja imetyksen vakiinnuttamisen vuoksi tiheät yöimetykset ovat tarpeellisia. Kun vauva tulee n. 3 kk ikään, osa vauvoista saattaakin nukkua yönsä syömättä ( yleensä korvikevauvat ) mutta kaksi kunnollista heräämistä yön aikana katsotaan vielä normaaliksi.
Kolmesta neljään heräämistä tarkoittaa sitä, että kannattaa kiinnittää huomiota asioihin, jotka voivat edistää heräämistä. Yli neljä heräämistä/yö tarkoittaa jo sitä, että olisi hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen, jotta tilanne ei kehittyisi pahemmaksi ajan myötä.
Yhden ja kahden ikävuoden välillä normaaliksi heräilyksi katsotaan 0-1 heräämistä. Nukahtamisviiveen tulisi olla maksimissaan 20 minuuttia ja yöllisen valvomisen keston 0-5 min.
Yöheräilyn laadun arvioimisen näkökulmana tulisi olla se, kuinka paljon se rasittaa vanhempia. Jos heräilystä syntyy vaikea kierre, kannattaa harkita ammattilaisen apua.
Uniassosiaatio voi auttaa lasta nukahtamaan tai edistää heräilyä
Uniassosiaatio tarkoittaa olosuhteita, jotka edistävät lapsen nukahtamista. Passiiviseksi uniassosiaatioksi katsotaan asiat, joihin ei tarvita aikuisen aktiivista toimintaa. Tällaisia ovat mm. kohina-ääni, tutti, nukkumapaikka, unilelu, uniasento.
Aktiivisia uniassosiaatioita ovat ne, joissa aikuinen joutuu tekemään jotain toimenpidettä, jonka avulla lapsi nukahtaa. Näitä voivat olla syöttäminen uneen, syliin nukuttaminen, silittämällä nukuttaminen, heijaaminen sylissä tai vaunuissa, hytkyttely pomppupallolla, tutin asettaminen paikoilleen..
Vauva alkaa kiinnittyä uniassosiaatioihin n. 3-4 kk iässä. Kaikki se, mitä tehdään toistuvasti jää vauvan mieleen kaavana, jonka hän on tottunut yhdistämään nukahtamiseen tai nukkumiseen. Niinpä yöllä herätessään, hän odottaa samojen olosuhteiden palauttamista ennen kuin kykenee nukahtamaan uudestaan.
Mitä pidemmälle vauvavuotta mennään eteenpäin, sitä nopeammin vauva alkaa kiinnittyä toistuvasti käytettyihin tapoihin ja myös vastustella, mikäli tapoja aletaan muuttaa.
Riippuu paljolti nukkumatavoista ja vanhemmankin kyvystä nukkua, milloin assosiaatiosta tulee työläs kaikille. Perhepedissä, vieressä nukkuva vauva voi käydä rinnalla useita kertoja yön aikana ja helposti nukahtava äiti nukkuu siitä huolimatta levollisesti, eikä aamulla edes muista avustaneensa vauvaa öisin.
Mutta mikäli äidin unista tulee silppua, eikä hän kykene enää nukahtamaan uudestaan avustamisen jälkeen, vaan jää ahdistuneena odottamaan seuraavaa heräämistä, tavasta on tullut heräilyä edistävä.
Syömisen ja nukahtamisen välisestä uniassosiaatiosta voit saada lisää tietoa tästä videosta.
Lue lisää 4 kk hulinoista täältä
Nälkä herättäjänä
Hyvin tavallinen tiheästi heräilevän, yli 6 kk ikäisen vauvan unihistoria on seuraavanlainen. Vauva on nukkunut melko hyvin 3-4 kk ikään saakka ja herännyt syömään 1-2 kertaa yön aikana. Kolmen kuukauden kieppeillä vauvan levottomuus on lisääntynyt kehitysvaiheisiin liittyen ja hiljalleen yöllisten syöttöjen määrä on alkanut lisääntyä. Eikä ole harvinaista, että yli kuusikuinen vauva saattaa heräillä jopa tunnin välein, jolloin hänet autetaan uneen syöttämällä.
Monen vanhemman mielessä saattaa käydä epäilys, onkohan vauvalla oikeasti nälkä vai ei. Mutta useimmat vanhemmat ovat niin huolissaan lapsen nälästä, että eivät rohkene katkaista kierrettä, vaan öistä tulee yhtä syömistä ja päivisin vauvaa ei kiinnosta imetys, eikä kiinteät. Kun ravinnon tarve täyttyy yöllä, ei vauvalla ole nälkä päivisin.
Tilanne on tavallisin n. 7-10 kk ikäisillä vauvoilla.
Ongelman tässä kääntyneessä syömisrytmissä muodostaa se, että vauva altistuu raudanpuutokselle. Vaikka rintamaito onkin yhden vuoden ikään saakka vauvalle tärkeää, se sisältää aivan liian vähän rautaa kattaakseen voimakkaasti kasvaneen raudan tarpeen. Kehittyvä hermosto, verimassan lisääntyminen, sekä kasvun kiihkeä tahti syö nopeasti vauvan sikiöaikana keräämät varastot tyhjiin.
Kiinteät tulisikin aloittaa viimeistään 6 kk iässä, jotta turvataan lapsen raudan ja riittävä energian saanti kasvua ja kehitystä varten. Imetystä tai vieroitusvalmistetta jatketaan normaalisti mutta sen määrällinen tarve alkaa vakiintua n. 500 ml/vrk yhtä ikävuotta kohti.
Jos kiinteät aloitetaan 4 kk iässä, voidaan edetä hitaasti mutta 6 kk iässä aloittamalla määrän lisäämisen tulisi jo olla ripeämpää. WHO:n suositusten mukaan 8 kk ikään mennessä vauvan tulisi syödä kaksi 125 ml kiinteää, energiatiheydeltään rintamaitoa suurempaa, ateriaa/vrk, sekä 1- 2 välipalaa.
Kun lähdetään korjaamaan yöpainotteiseksi kääntynyttä syömisrytmiä, tehdään se asteittain pidentämällä syöttövälejä. Syöttövälejä voikin alkaa pidentää jo 2 kk iästä eteenpäin, mikäli vauvaa syötetään kahden tunnin välein tai tiheämmin. Syöttöväliä pidennetään aluksi kolmeen tuntiin ja 4 kk iästä neljään tuntiin. Näin jokaisella syöttökerralla tähdätään tehokkaaseen syöttöön (full feeding), joka tarkoittaa sitä, että vauva syö itsensä kylläiseksi ja kun ruoka ei enää maistu, rinnalle ei jäädä enää imuttelemaan.
Lyhyet ja tiheät syöttökerrat eivät tue säännöllisen rytmin ja levollisen unen muodostumista. Tutkimusten mukaan rintojen tehokas tyhjentäminen auttaa kasvattamaan maidon tuotantoa. Jos vauvalla on kova imemisen tarve, sen tyydyttäminen tutilla auttaa ylläpitämään säännöllistä nälkään ja kylläisyyden tunteeseen perustuvaa ruokailurytmiä.
Puolivuotiaalle riittää yleensä kaksi tehokasta yösyöttökertaa.
Yleensä parissa viikossa muutos näkyy vauvan lisääntyneessä ruokahalussa. Kiinnostus kiinteitä kohtaan kasvaa päivisin ja syödyn ruuan määrät kasvavat.
Yöheräily ei välttämättä lopu tai vähene kiinteitä ruokia lisäämällä, mikäli vauva ei opi samaan aikaan nukahtamaan ilman aktiivista avustamista. Joten usein ratkaisuna on sopivan unikoulun pitäminen ja vauvan ohjaaminen itsenäiseksi nukahtajaksi.
Jos sinua mietityttää yöimetysten vähentäminen sen vuoksi, että pelkäät imetyksen päättyvän siihen, lue tämä artikkeli, jossa aihetta käsitellään syvemmin.
Tiivistelmä
Koska aihe on monimutkainen kokoan tähän tiivistelmän, jonka avulla voi pohtia, mikä on normaalia heräämistä ja missä iässä. Ja mitä olisi hyvä tehdä, jotta tilanne normalisoituisi.
Vauva 0-3 kk
Useita heräämisiä yön aikana. Vauva syö ahnaasti, kun hänellä on nälkä ja nukahtaa helposti. Rinnalle nukahtaminen ei ole ongelma, vaan vauvan voi siirtää nukkuvana omaan sänkyyn. Yösyöttöjä ei tulisi harventaa ennen kuin imetys on vakiintunut ja vauvan imutekniikka on kunnossa.
Kapalointi auttaa herkästi säpsähteleveiä vauvoja rauhoitumaan ja pysymään unessa.
Vauvan uni voi vaikuttaa levottomalta ja vanhempi ajautuu herkästi avustamaan vauvaa, vaikka vauva on unessa, jolloin vauva herää ja nukkuttaminen vaikeutuu. Hyvä sääntö on: Katso, älä koske. Vauvan ähinöitä ja kiemurtelua voi seurata rauhassa, koska todennäköisesti hän rauhoittuu itsekseen. Kun vanhempi reagoi vasta siinä vaiheessa, kun vauva ei nukahda, syntyy hyvä syömisrytmi öihin.
Tietoa ja vinkkejä vauvan tyynnyttelyyn saat tästä videosta.
Vauva 4-6 kk
Yöheräilyn normaalimääräksi katsotaan 0-2 / yö. Vauva syö molemmilla kerroilla hyvällä halulla ja häntä alkaa olla vaikeampi siirtää nukkuvana omaan sänkyyn. Tutti auttaa nukahtamisessa mutta tutin putoaminen aiheuttaa heräämisen. Vauva kannattaa vähitellen opettaa laittamaan tutti suuhunsa yön aikana itsenäisesti.
Tässä vaiheessa jokaiseen havahtumiseen reagoiminen johtaa nopeasti tiheisiin heräämisiin. Vauva alkaa liikkua enemmän ja rauhoittumiseen voi liittyä pään pyöritteluä, jalkojen tamppaamista, asennon vaihtelua tai mantraitkua. Hyvä sääntö on: Anna vauvalle unirauha. Lue lisää tästä artikkelista.
Kuuntele näyte tyypillisestä mantaritkusta täältä
Vauva 7-12 kk
Yöheräilyn normaalimääräksi katsotaan edelleen 0-2 / yö. Vauva ei tarvitse enää yöllä maitoa, jos päiväsyöminen on tasapainossa. Tunnin tai kahden välein tapahtuva maitosyöttäminen ei enää palvele tarkoitustaan. Olisikin hyvä pitää huolta monipuolisesta ja riittävästä kiinteiden määrästä, jotta vauva saisi ravitsemuksesta tärkeää lisäenergiaa, rautaa, sinkkiä ja B12 vitamiinia.
Yöheräilyitä voi vähentää unikoulun avulla. Yövalvomiset ja liian aikaiset aamut hoituvat päivärytmin ja päiväunien säätelyn avulla. Vauvan keskimääräinen yöunen pituus alkaa vakiintua 10-12 tuntiin.
Katso tästä video kuinka voit rauhoitella vauvaa suoraan vuoteeseen. Muista, että kovasti itkevä pieni vauva rauhoitellaan ensin sylissä ja sänkyyn rauhoittelua jatketaan, kun itku on tasoittunut.
Mikäli olet raskaana tai 0-4 -vuotiaan lapsen vanhempi, niin käy tutustumassa tekemääni verkkovalmennusvalikoimaan sekä muihin unen infopaketteihin täällä. Jokaisessa valmennuksessa paneudutaan myös yöheräilyyn ikään sopivalla tavalla. Mikäli et vielä tunne minua, niin olen Sari Tammikari, Muksuperheen unen perustaja (yli 20 k jäsentä), pediatrinen unihoitaja, terveydenhoitaja sekä mukana muun muassa asiantuntijaryhmässä, joka vastaa Tampereen ammattikorkeakoulun pediatrisen uniohjaajakoulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta. Täältä pääset tutustumaan koko valikoimaan!
Tästä suoraan yksittäisiin verkkovalmennuksiin:
👶 Vauvan unineuvola – unitukea vauvan ensimmäiselle vuodelle (0-12 kk)
👶 Vauvan rutiini ja rytmin tukeminen (0-3 kk)
👶 Yösyöttöjen purkaminen (6 kk+)
👶 Tutti tutuksi ja tutista eroon. Milloin tutin voi ottaa käyttöön, kuinka luopua ja tarvitaanko tuttia?
🧒 Pikkulasten (2-4 v.) unipulmat rauhoittavista iltarutiineista painajaisten käsittelyyn sekä pikkusisaruksen tuloon