Kuinka selättää 18 kk unitaantuma?

Milk is a good for her bones. Little girl drinking milk in the bed. Close up.

Vaaperovaiheen muuttuessa taaperovaiheeksi, tapahtuu monien aiemmin levollisestin nukkuvien lasten unille jotain mystistä. Yhtenä iltana pikku kerubi muuttuu pikku paholaiseksi. Kaikki, mikä on ennen sujunut mukavasti rutiinilla alkaa tökkiä. Illat täyttyvät epämääräisestä kiukuttelusta, pissalle ja juomaan pitää mennä vuorotellen. Kitinä ei lopu, ellei lueta viidettä kertaa ”Pupu, joka tahtoi nukahtaa”. Sen jälkeen vasta alkaa varsinainen nukutus, joka saattaa tarkoittaa 45 minuuttia lapsen vieressä makoillen, selkää samalla silitellen. Mitä ihmettä on oikein tapahtunut? Ei hätää, kyse on 18 kk unitaantumasta, joka on aivan normaali kehitysvaihe lapsen elämässä.

 

Mikä on unitaantuma?

 

Unitaantumalla tarkoitetaan ajanjaksoa, jolloin aiemmin hyvin nukkuneen lapsen unessa tapahtuu jokin unta heikentävä muutos. Unitaantuma on luonnollinen lapsen kehitykseen liittyvä asia. Kun opitaan uusi taitoja tai tulee kasvunpyrähdyksiä, ne näkyvät myös unessa. Taantumavaiheeseen liittyy usein lapsen unentarpeen muuttuminen. Unen tarve voi lisääntyä hetkellisesti tai vähentyä pysyvästi.

 

Selkeitä taantumavaiheita esiintyy yleensä 2.5-4 kk; 8 -10 kk, sekä 12 kk ja 18-24 kk ikävaiheissa. Lue 4 kk hulinoista täältä.

 

Taantumavaiheisiin vaikuttaa lapsen yksilölliset ominaisuudet, sekä arjessa käytetyt rutiinit. Mitä johdonmukaisemmin kykenee ylläpitämään säännöllisiä rutiineja ja rytmiäkin, sitä nopeammin taantumavaihe menee yleensä ohi. Tyypillinen taantumavaihe, johon ei liity ylimääräisiä hankaloittavia tekijöitä, menee ohi muutamissa viikoissa. Se vaatii vanhemmilta joustoa mutta myös kykyä palata takaisin.

Poikkeuksellisen haastavan taantumasta voi tehdä lapsen temperamenttiin liittyvät yksilölliset ominaisuudet, arjen rytmittömyys ja rutiinien puute. Joskus taustalla voi olla terveydellisiä ongelmia, jotka eivät ole hoitotasapainossa. Hoitamaton refluksi,korvien ongelmat, allergiat tai äidin raskauden aikaisesta anemiasta ja/tai vauvalle hyvin hitaasti ja niukasti aloitetun kiinteän ruuan vuoksi aiheutunut raudanpuutos. Terveydellisten tekijöiden aiheuttama oireilu on yleensä kestänyt pidempään ja mukana on myös usein muita oireita.

Raudanpuutteen syistä ja oireista voit lukea lisää täältä.

 

Myös vanhemman kokema vaikea uupumustila vaikuttaa usein siihen, ajaudutaanko taantumassa menetelmiin, jotka alkavat myöhemmin ylläpitää lapsen tiheää heräilyä tai nukahtamisviiveen pitkittymistä. Jos uni on ollut huonoa jo ennen taantumaa, ei voimavaroja välttämättä riitä johdonmukaisena pysymiseen. Moni kuvaakin jälkikäteen tätä aikaa vaiheeksi, jolloin mentiin ”sieltä missä aita on matalin”.

 

Jos näin on, kannattaa pyytää ajoissa apua, jotta selviäisi uupumuksestaan.

 

Mikä tekee 18 kk unitaantumasta erityisen?

 

Tämä taaperovaiheeseen ajoittuva unitaantuma eroaa aiemmista unitaantumista lapsen kognitiivisten taitojen monipuolisen kehityksen vuoksi. Kognitiivisilla taidoilla tarkoitetaan lapsen kykyä muistaa asioita ja tapahtumia sekä yhdistellä niitä toisiinsa; puheen monipuolistumista, sekä syy-seuraussuhteiden ymmärryksen kehittymistä.

 

Lapsi alkaa yhä selkeämmin hahmottaa olevansa muista ihmisistä erillinen olento, jolla on kyky vaikuttaa muiden ihmisten toimintaan. Niinpä lapsi alkaa harjoitella näitä kiehtovia itsenäistymisen ensi askelia. Vaiheeseen kuuluu luonnollisesti halu tehdä itsenäisiä valintoja ja aikuisen hyvääkin tarkoittavan avun torjuminen. Tämä on varsinaista ” MINÄ ITE!” ja ”EI!” aikaa, jolloin lapsi haluaa osata ja osallistua. Mikä ei kiireen keskellä kamppailevaa vanhempaa jaksa aina ilahduttaa.

 

Lapsille voi tulla tässä iässä myös vaikea eroahdistusvaihe. He saattavat kiinnittyä toiseen vanhemmista ja torjua toisen. Syntyy helposti tilanteita, joissa lapsi alkaa sanella, kuka hänet saa nukuttaa, pestä hampaat tai lukea iltasadun. Vaikka tuntuisi helpoimmalta ratkaisulta toteuttaa lapsen vaateet, se ei kannata. Vanhemman tulisi kyetä säilyttämään auktoriteettiasema, eikä lähteä juoksemaan lapsen sanelun mukaisesti. Molemman vanhemman on kelvattava ja jos ongelmia syntyy, niistä voi rauhallisesti puhua ja hyvissä ajoin enen nukkumaan menoa.

 

Ikävaiheelle on nimittäin hyvin tyypillistä Eipäs-Juupas arvuuttelu. Taapero ei oikein itsekään tiedä, mitä hän haluaa ja mikäli vanhempi ei ole valmis luomaan selkeitä kehyksiä lapsen toiminnalle, tilanne alkaa myöhemmin muuttua vieläkin vaikeammaksi.

 

Taaperovaiheen ongelmia taas aiheuttaakin usein se, että lapsen leimahtava tunnetila, kuten vaikkapa mustasukkaisuus tai innostuminen, ohjaa hänet toimimaan ennen kuin hän kykenee hillitsemään itseään. Eivätkä he kykenekään, jos temperamentti on nopeasti syttyvä, innostuva ja energinen. Rauhallisemman ja ujostelevat lapsen kanssa on usein helpompaa. Sitten on heitä, jotka ovat rutiineistaan tarkkoja ja hitaasti lämpiäviä ja pienetkin poikkeamat tavallisuudesta saa heidät tolaltaan. Näillä lapsilla saattaa olla myös taipumus jumiutumiseen, joka tarkoittaa vaikeuttaa irrottautua jostain tunnetilasta. Lapsi ei reagoi tyynnyttely-yrityksiin, vaan saattaa raivostua niistä kahta kauheammin. Jumiutuva lapsi voi myös kokea pienetkin epäonnistumiset tai vastoinkäymiset haastavina.

 

Joskus kiukkuisuutta aiheuttaa se, että lapsi ei tule ymmärretyksi. Hänen puheen ymmärtämisensä on parempi kuin puheen tuottamisen kyvyt. Jos vanhempi ei malta pysähtyä kuuntelemana lapsen viestejä, syntyy herkästi kiukkua. Lapsi voi myös olla hyvin tarkka, että jokin asia tehdään tietyllä tavalla ja kun hän koettaa selittää sitä omalla tavallaan, eikä aikuinen ymmärrä sitä, hän turhautuu.

 

Niinpä taapero voikin pinkaista hiekkalaatikolta silmänräpäyksessä kadulle, koska näki kiehtovan kaivinkoneen. Tai perheen vauva parahtaa lohduttomaan itkuun, kun mustasukkaisuudessaan kihisevä taapero on käynyt antamassa hammasta tuon hänen mielestään ihan tarpeettoman tunkeilijan pulskaan reiteen. Mokomakin kiusankappale, joka vie äidin kaiken huomion!

Lapsen tunteiden säätelyyn saatte vinkkejä kirjoista ”Kuinka kiukku kesytetään?” ja ”Mitä ihmettä? Opi ymmärtämään lapsesi mieltä

 

Silloin vanhemmalta vaaditaan yhtä aikaa lapsen tunteiden ymmärtämistä ja hyväksymistä mutta samalla myös rajojen asettamista ja ennakoimista.

 

Tyypilliset 18 kk unitaantuman merkit

  • Nukkumaan menemisen vastustelu
    • lapsi voi kiukutella
    • lapsi voi heittää hulinaksi
    • lapsi voi vaatia tukuttain palveluksia
    • lapsi karkailee vuoteesta
  • Nukkumaan menemisen tai yksin nukkumisen pelkääminen
    • Lapsi haluaa aikuisen pysyvän vierellään nukahtamiseen saakka
    • Lapsi pyrkii yöllä herätessään vanhemman viereen
  • Asioiden saneleminen
    • Lapsi haluaa päättää, kuka tekee ja mitä tekee
    • Lapsi haluaa tehdä asiat tietyssä järjestyksessä
    • Lapsi ei osaa päättää, mitä haluaa
  • Pidentynyt nukahtamisviive
    • Nukahtaminen alkaa kestää, jolloin lapsi saattaa olla motorisesti levoton
  • Lisääntynyt yöheräily
    • Painajaiset ja kauhukohtaukset alkavat
  • Taantuminen aiempiin uniassosiaatioihin
    • Sisaruksen syntymä voi vaikuttaa esikoiseen taannuttavasti
  • Päiväunien skippaaminen
    • Unen tarve muuttuu, osa jättää päiväunet pois mutta ei vielä oikein pärjää ilmankaan.

 

Kuinka selättää 18 kk unitaantuma?

 

Jos lapsi on aiemmin nukkunut hyvin ja teillä on ollut toimivat unirutiinit, kannattaa pitää kiinni niistä ja odottaa, että taantumavaihe menisi ohi. Kun unen tarve muuttuu, saattaa tulla mieleen päiväunien skippaaminen kokonaan. Ei kannata. Jos päiväunet jäävät pois yli kolmena päivänä viikossa ja lapsi jaksaa siitä huolimatta hyvin touhuta, hän saattaa olla valmis luopumaan tai lyhentämään päiväunia.

 

Jos taas lapsi on päiväunet skipattuaan väsynyt ja kitisevä, kannattaa unohtaa pakkonukuttaminen päivisin ja pitää normaaliin päiväuniaikaan lepohetki, jolloin tilat ja tilanteet rauhoitetaan. Silloin voi pötkötellä vanhemman kainalossa ja torkahdella, lukea kirjaa tai jutustella kivoja juttuja hämärässä. Lapsen huoneeseen voi tehdä peitoista ja lakanoista majan, jonne lapsi käpertyy tyynyjen keskelle omaan pesäänsä rauhoittumaan.

 

Lapsi tarvitsee aktiivisen ajan lisäksi rauhoittumisaikaa, jolloin virikkeet karsitaan. Esimerkiksi Steinerkouluissa on ollut pitkään käytössä rauhoittumistila, jonne lapsi saa mennä vaikka kesken päivän oma-aloitteisesti rauhoittumaan.

 

Eipäs-Juupas -hetkiin kannattaa ottaa rauhallinen ja päättäväinen ote. Isoissa asioissa, kuten nukkumaan menemisessä, hampaiden pesussa ja iltapalan syömisessä aikuinen päättää ja lapsi voi tehdä pienempiä valintoja, kuten ottaako viiliä vai jogurttia vai juustoa vai makkaraa leivän päälle. Kun aikuinen pysyy rauhallisena kiukkuhetken aikana. lapsenkin on helpompi hyväksyä asiat.

 

Lapsen yksinjäämisen pelkoon kannattaa suhtautua ymmärtäväisesti. Lapsi voi pelätä mielikuvitushahmoja tai mielessä pyörii jokin pelottava päivällä nähty kuva tai ohjelma. Päiväkodissa on voinut olla kiista toisen lapsen kanssa. Tai sitten lapsen pelko voi johtua vanhemman kireydestä ja nukkumaanmenotilanteen ikävästä tunnelmasta. Kun lapsi pelkää, että aikuinen hylkää hänet, hän takertuu herkemmin, eikä päästä irti.

 

Yllättävän usein kroonistuneen nukkumaanmenotaistelun yhtenä syynä on se, että vanhempaa alkaa sapettaa lapsen vuoteen vieressä kykkiminen. Kun ymmärtää tämän asian ja hyväksyy myös omat tunteensa ja tilantarpeensa, on helpompi lähteä korjaamaan asiaa. Luoda sellaiset rutiinit ja tavat, joiden avulla nukkumaan menemisestä tulee mukavaa.

 

Unirutiinien päivittäminen onkin yksi isoimpia tilannetta parantavia tekijöitä. Rutiinit voi kuvittaa toimintakorttien avulla lapsenkin nähtäväksi ja niitä onkin sitten helppo seurata. Jos lapsi ei halua päästää vanhempaa pois, voi ottaa tavaksi pienen jutusteluhetken ennen nukahtamista. Se toimii rauhattomille lapsille usein tehokkaammin kuin pelkkä kirjan lukeminen tai äänikirjan kuunteleminen.

 

Pelokas lapsi voi hyötyä perhepedissä nukkumisesta ja jos se tuntuu hyvältä, voi lasta hyvin nukuttaa vanhempien vieressä. Nukkuvaa lasta ei kuitenkaan kannata kantaa oman sänkyynsä jatkamaan uniaan. Kun nukahtamishetki on yhtenäinen yöllä tapahtuvan heräämishetken kanssa, lapsen ei tarvitse hätääntyä ja vaatia vanhempaa palauttamaan tilanne samanlaiseksi.

 

Tärkeintä on toivottaa lapselle hyvät yöt iloisesti vilkutellen ja viestiä näin, että nukkuminen on ihan hyvä juttu.

Kirjoita kommentti