Paha, paha unikoulu!?

Paha, paha unikoulu! Unikoulu-käsite aiheuttaa ristiriitaisia tunteita vanhemmissa. Onko unikoulu asia, jota tulisi kaikin tavoin välttää? Minkälaista on uniohjaus, jossa ei käytetä unikoulua? Voiko sellaista edes olla?

 

Kun aloitin vuonna 2018 Facebookissa Muksuperheen uni-ryhmän ylläpitämisen, lapsiperheiden uniasioista ei puhuttu kovinkaan toiveikkaasti sosiaalisen median vanhemmuusryhmissä. Työssäni neuvolassa näin, kuinka monissa perheissä nukuttiin huonosti ja kuinka haavoittuvaisia kumuloituva univaje teki perheistä.

 

Kolmessa vuodessa perheiden ja lasten nukkumista käsittelevä keskustelu on muuttanut sävyään. Hyvää unta aletaan pitää tavoittelemisen arvoisena asiana ja unikouluvinkkejäkin haetaan netistä, niin ammattilaisilta kuin vertaisiltakin. Enää kokonaisia öitä toivova vanhempi ei saa pelkästään syyllistäviä kommentteja avautuessaan ajatuksistaan verkossa.

 

Mutta yksi asia on kuitenkin pitänyt pintansa. Unikoulun kummallinen demonisoiminen.

 

Unitaitojen tukeminen vai unikouluttaminen?

 

Mitä oikein tarkoittaa unikoulu ja mitä se pitää sisällään? Suomalaisessa klassikkoteoksessa ”Unihiekkaa etsimässä” lääketieteen tohtori ja psykiatrian erikoislääkäri Anna Keski-Rahkonen määrittelee unikoulun tavoitteeksi sen, että lapsi oppii nukahtamaan ilman aikuista.

 

Keski-Rahkonen määrittelee unikoulun sateenvarjokäsitteeksi, jonka alle mahtuu useita erilaisia toimintamalleja puhtaasta huudatusunikoulusta lempeään vieroitusmalliseen menetelmään.

 

Näinhän se on. Unikoulussa opitaan nukahtamaan ja nukkumaan tavalla, joka ylläpitää yhtenäistä yöunta ja itsenäistä nukahtamisen taitoa. Nämä ovat avainasioita laadukkaan unen tavoittelussa.

 

Unikoulua voi tehdä yhtälailla perhepedissä nukkuvalle lapselle, kuin omassa huoneessaan nukkuvallekin. Unikouluja on nopeita ja tehokkaita, sekä hitaita ja hyvin lempeitä.

 

Unikoulu ei koskaan ole pelkkä yksittäinen toimenpide, vaan sen ohella tehdään muutoksia normaaleihin arjen toimintoihin. Parannetaan vuorovaikutusta, viilataan rutiineja ja rytmiä, sekä arvioidaan ravitsemusta. Kun uniohjaaja suunnittelee perheelle sopivaa uniohjausta, perustuu se ennen vastaanottoa kerättyihin esitietoihin, sekä vastaanotolla tehtyihin havaintoihin. Näin voidaan suunnitella ja toteuttaa jokaiselle perheelle heidän tarpeitaan vastaava ratkaisumalli.

 

Unikoulu tarkoittaakin aina muutosten tekemistä aiempiin toimintamalleihin. Jokin asia, jota on tehty pitkään, ei enää palvele tarkoitustaan. Kuten esimerkiksi vauvan uudelleen nukuttaminen useita kertoja yön aikana jumppapallolla pomputellen tai leikki-ikäisen lapsen sängyn vieressä päivystäminen iltaisin, koska lapsi vaatii silittelyä eikä kykene nukahtamaan ilman. On erittäin tärkeää arvioida lapsen ja vanhempien temperamenttia, sekä kartoittaa vanhempien toiveet ja mihin he ovat valmiita sitoutumaan.  Kaikki lähestymistavat eivät sovi kaikille.

 

Unitaitojen tukeminen sen sijaan on ennaltaehkäisevää toimintaa, jonka avulla lasta ohjataan jo varhaisviikoista lähtien toimintamalleihin, jotka edesauttavat laadukasta unta. Ohjaus kattaa niin ravitsemuksen, vuorovaikutuksen, sekä tyynnyttelyn osa-alueet, sekä ohjaa vanhempia tunnistamaan vauvan tarpeet ja vastaamaan niihin ikävaiheeseen sopivalla tavalla. Vauvan valmiuksia tukien eikä tukahduttaen.

 

Unitaitojen tukemisesta olen kirjoittanut tarkemmin täällä.

 

Muutoksen vaikeus

 

Muutoksen tekeminen ei ole helppoa. Se vaatii sitoutumista ja motivaatiota. Jos vanhoihin tapoihin retkahtaa, muutoksen tuoma hyöty häviää ja kohta ollaan takaisin vanhassa, yhtä kokemusta rikkaampana tosin.

 

Ai, kun olisikin ihanaa, että ongelma katoaisi itsestään. Ilman vaivalloista elämäntapamuutosta. Vyötärölle kertyneet suklaalevyt sulaisivat pois pelkän toiveen avulla. Tai, että olisi jokin pilleri-purkista -ratkaisumalli, jossa ainoana haasteena olisi muistaa sen pillerin ottaminen.

 

Unikoulua voisikin kutsua elämäntapamuutokseksi, joka lähtee vanhemmasta käsin. Lapsi ei kykene tunnistamaan jatkuvasta väsymyksestä kumpuavaa haastavaa käyttäytymistään tai analysoimaan sitä, miksi väsynyt vanhempi tiuskii ja äsykii, eikä  jaksa kuunnella lapsen tarpeita.

 

On siis vanhemman vastuulla tunnistaa tilanne, kun se on solmussa. Todeta, että nyt täytyy tehdä muutos.  Ja lähteä  luottavaisesti työskentelemään kohti parempaa nukkumista.

 

Ja vaikka pienet lapset luontaisesti heräilevätkin vielä pitkään öisin, itsenäisen nukahtamisen taito auttaa nopeimmin ylläpitämään hyviä yöunia.

 

Mitä sitten on laadukas uni?

 

THL on laatinut unen laadun arvioimiseen käytettävät kriteerit, joita kaikki lapsiperheiden kanssa työskentelevät ja vanhemmat voivat käyttää arvioimaan omaa tilannettaan. Kriteeristöön voi tutustua täältä.

 

Uni on erityisen tärkeää aivojen kehityksen kannalta. Ja jokaisella univaiheella on tärkeä merkityksensä muistin, kognitiivisten taitojen, sekä  motoristen taitojen kannalta. Uni auttaa elimistöämme ylläpitämään vankkaa immuunipuolustusta. Sairaana ollessa ihmistä nukuttaakin tavallista enemmän, koska keho tilaa sitä, mitä se tarvitsee.

 

 

Unikoulu ei ole pakollinen

 

 

Kaikki lapset oppivat jossain vaiheessa nukkumaan kokonaisia yöunia, vaikka unikoulua ei pidettäisikään. Lapsen uni voikin parantua pelkästään ajan ja kehittymisen myötä. Anna-Liisa Satomaa on väitellyt hiljattain lapsen unen yksilöllisestä kehityksestä ja havainnut, kuinka eri tahtiin lapsen unen rakenne ja rytmisyys kehittyy. Väitöskirjaan voi tutustua täältä.

 

Muksuperheen uni-ryhmässä eräs ryhmäläinen kyseli taannoin missä vaiheessa lapset, jotka ovat nukkuneet huonosti, ovat alkaneet nukkua paremmin ilman unikouluja. Ryhmäläisten vastauksen liikkuivat enimmäkseen 2-3 ikävuoden kieppeillä ja osa kertoi tehneensä ainakin jonkin muutokset ( yösyöttöjen lopettamisen, omaan huoneeseen siirron, omaan sänkyyn siirron ) ennen unien parantumista. Vähemmistö vastaajista totesi, että lapsi oppi nukkumaan paremmin alle 1-vuotiaana tai vasta kouluiässä. Osa kertoi uniongelman poistuneen, kun taustalla oleva terveydellinen tekijä saatiin hoidettua.

 

Jokainen perhe nukkukoon, kuinka haluaa. Kunhan nukkuvat mahdollisimman hyvin. Muutoksia ei tarvitse tehdä muutosten vuoksi. Muksuperheen unen mottona on aina ollut ja on edelleenkin: Ei ole yhtä ainoaa tapaa nukkua oikein, on vain tapoja jotka sopivat sinun perheellesi joko paremmin tai huonommin.

 

Jos unikouluttaminen tuntuu pahalta, voi siis aivan hyvin antaa olla. Nauttia elämästä ja odotella rauhassa tilanteen muuttumista. Hankkia kotiapua, lepäillä enemmän, jättää turhat työt ja velvoitteet tekemättä. Keskittyä vain lapseen ja edetä hänen aikataulullaan. Elämäntapoja on erilaisia ja hyvä niin.

 

Mutta lähtipä muutosta työstämään lempeästi tai tehokkaammin, luvassa on usein tiukkoja vaiheita. Useita kuukausia perhepedissä rinta suussa nukkumaan tottunut vauva aivan varmasti vastustelee itkullaan lempeintäkin muutosta. Silloin vanhemman on vain luotettava siihen, että vauva kestää tämän muutoksen. Onhan sen tarkoitus lisätä koko perheen hyvinvointia.

 

Ja kyllä vauva kestää, kun vanhempi on tukemassa.

 

Mitä jos lapsi itkee?

 

Vanhemmat ovat usein huolissaan itkun vaikutuksesta lapsen hyvinvointiin ja kiintymyssuhteen muodostumiselle. Oman lapsen itkua on hirveää kuunnella ja luonto ohjaa meitä tekemään jotain. Se on normaalin vanhemman normaali reaktio.

 

Etenkin alle 3 kk ikäisten vauvojen itkun kuunteleminen aktivoi aivojemme pelkokeskuksen. Siksi se on niin stressaavaa kuunneltavaa. Tämä on taatusti evoluution aikana muodostunut ominaisuus, joka on ohjannut vanhemmat auttamaan avutonta ja haurasta ihmistainta mahdollisimman nopeasti.

 

Lapsen itkun sävy on yleisin asia, jossa vanhemman omatulkinta voi vääristyä. Kun kuuntelen vastaanotoillani vanhempien nauhoittamia itkunäytteitä noin 60 % niistä on täysin harmitonta vauvan ääntelyä, joka liittyy rauhoittumiseen tai unisyklien välisää tapahtuvaan havahtumiseen. Tämä tieto on vanhemmille usein hyvin helpottava ja auttaa lopulta parantamaan öitä.

 

Itkun määrä ja kesto unikoulun yhteydessä kiinnostaa vanhempia. Tästä kysellään ryhmässä ja tätä kysyvät asiakkaani myös vastaanotoilla.

 

Keski-Rahkonen nostaa Unihiekkaa etsimässä -kirjassaan esiin unikouluista tehdyt tutkimukset, joissa on mitattu itkun määrää eri menetelmien välillä.

 

Tutkimusten mukaan lempeimmät tavat, joita voidaan kutsua myös uniassosiaatioiden lisäämiseksi,  voivat pitkähkön kestonsa vuoksi tuottaa jopa määrällisesti enemmän itkua, kuin vaikkapa perinteinen pistäytymisunikoulu.

 

Oikea-aikaisena ja johdonmukaisesti toteutettuna pahin vaihe on yleensä ohitettu jo muutaman yön jälkeen, jonka jälkeen tilanne yleensä tasaantuu nopeasti parempaan suuntaan.

 

Etenemisvauhti riippuu myös lapsen ikä- ja kehitysvaiheesta, sekä temperamentista. Herkille lapsille kannattaa yleensä valita lempeämpi vieroitustyylinen malli. Mutta joskus kaikille onkin lempeämpää kolmen yön tehokas Pistäytymisunikoulu, kuin useiden viikkojen uuvutustaistelut rimpuilevan ja vieressä riehuvan taaperon kanssa, jolla ei ole aikomustakaan luopua vakiintuneista tavoistaan. Siksi, että raivoavan taaperon kanssa lempeissä menetelmissä on matala kynnys antaa periksi, jolloin astutaan kaksi askelta taaksepäin.

 

Haluatko lukea, miten Muksuperheen uniryhmäläiset ovat onnistuneet unikoulujen kanssa? Suuren unikoulukyselyn tuloksista kertova artikkeli löytyy täältä.

 

Ammattilaisen ohjaama unikoulu on räätälöity

 

Ammattimainen uniohjaus kattaa niin lempeät kuin nopeammatkin menetelmät ja ammattilainen osaa soveltaa näitä malleja lapsen temperamenttia ja perheen tarpeita arvioimalla. Joskus perhettä hyödyttää hiljaa hivuttaen etenevä vaihtoehto. Toisinaan taas on syytä ottaa käyttöön nopeampaan muutokseen tähtäävät menetelmät.

 

Uniohjauksen lähtökohtana on aina perheen toiveet, voimavarat, kodin ja nukkumatilojen asettamat resurssit. On monta tapaa edetä ja päästä maaliin.

 

Myös lapsi tulee kuulluksi

 

Uniohjauksessa on tärkeää tavata sekä lapsi, että  molemmat vanhemmat,  joko livenä tai ainakin videoyhteyden kautta. Vastaanotoilla tehdyillä havainnoilla on iso merkitys hoito-ohjeiden suunnittelussa.

 

Vanhemman kokemus on aina subjektiivinen ja toisinaan vanhemman voi olla vaikea havaita lapsensa erityispiirteitä. Ammattilainen voi huomata asian, jonka vuoksi lapsi on syytä  lähettää esimerkiksi jatkotutkimuksiin terveydellisen tai jonkin muun syyn vuoksi.

 

Mitä isommasta lapsesta on kyse, sitä tärkeämpää on myös lapsen jututtaminen. Leikki-ikäisiä ja vanhempia lapsia haastattelen hetken myös ilman vanhempia. Näin hänenkin äänensä nousee hoitoon vaikuttavana tekijänä vahvasti esiin. Keskustelun avulla löydetään usein tärkeitä solmukohtia, joihin voidaan tarjota sopivia tukitoimia.

 

Ammatti-ihmisen kanssa keskusteleminen on lapselle  neutraalia, eikä siihen sisälly monimutkaisia tunnesidoksia ja opittuja käyttäytymismalleja kuten omalle vanhemmalle puhuminen. Jopa esikouluikäiset lapset voivat suojata alitajuisesti vanhempaansa eivätkä halua rasittaa stressaantunutta vanhempaansa omilla ongelmillaan. Lapset voivat kehittyä todella taitaviksi piilottelemaan omaa pahaa oloaan.

 

Lataa kaupastani ilmaisia unikouluohjeita. Voit muuntaa niitä sopimaan paremmin omaan tilanteeseesi, mutta pysy toteutuksessa kuitenkin johdonmukaisena.