Suuri unikoulukysely
Me Muksuperheen unessa halusimme kysyä ryhmäläisiltämme kokemuksia unikouluttamisesta. Lue lisää minkälaisia kokemuksia Muksuperheen unen unikoulukysely paljasti.
Kysely ei vastaa tieteellistä tutkimuskäytäntöä, eikä sitä ole myöskään vertaisarvioitu. Se kertoo meille suuntaa antavaa tietoa mm. siitä, kuinka Muksuperheen unen ryhmään kuuluvat vanhemmat ovat kokeneet unikouluttamisen, minkälaisia menetelmiä he ovat käyttäneet, kuinka nopeasti tuoksia on ollut nähtävissä ja onko unikoulusta koettu hyötyä vai ei.
Kyselyyn vastasi 282 vanhempaa. Ja näin he vastasivat.
Unikoulusta ja unikouluttamisesta voit lukea lisää täältä.
Minkä ikäisiä lapsia unikoulutettiin?
Ylivoimaisesti eniten (46,5%) unikoulutuksia tehtiin 7-8 kk ikäisille vauvoille. Seuraavaksi suurin ryhmä oli 9-11 kk (26,6%) ja kolmanneksi suurin ryhmä oli 12-18 kk (22,3%). Kaksivuotiaita oli unikoulutettu 1,1% ja yli 2-vuotiaita 3,2 %. Alle 6 kk iässä oli unikoulutettu 14.9% vastaajien vauvoista.
Koska kysymykseen pystyi antamaan useamman vaihtoehdon, osa vastaajista kertoi unikouluttaneensa useamman kerran eri ikävaiheissa.
Mikä on suosituin menetelmä?
Suosituimmaksi menetelmäksi nousi Pistäytymisunikoulu, jota 57,4% vastaajista kertoi käyttäneensä. Eri menetelmiä oli soveltanut 24,8% vastaajista. Syliin-Sänkyyn unikoulua oli käyttänyt 20,2% ja Tassu-unikoulua kokeillut 19.1% vastaajista ja Tuoliunikoulua hiukan harvempi 11,7%. Hajaääniä saivat Shush-Pat (6%), Unen aallot (0,7%), Suunnitellut herättämiset (1,8%), sekä Gordonin unikoulu (1,8%)
Tähänkin kysymyksen pystyi antamaan useamman vaihtoehdon ja osalle lapsista oli kokeiltu eri ikävaiheissa eri menetelmiä.
Miksi unikouluun päädyttiin?
Unikoulun toteuttamisen yleisin syy oli vanhemman jaksamisen loppuminen. Näin vastasi 80,1% vastaajista. Seuraavaksi yleisin syy oli lapsen kasvava väsymys ja kiukkuisuus, jonka tarjosi 23,8% vastaajista. Neuvola/perhetyö oli ehdottanut 41/282 (14,5%) vastaajalle unikoulua. Ja unikoulua oli pidetty 8 vastaajan (2,84%) mukaan puolison vaatimuksesta.
Saitteko ulkopuolista apua?
Ammattimaista apua kertoi käyttäneensä 29,8% vastaajista. Omin voimin unikoulun toteutti 48,9% vastaajista ja 2,8% vastaajista kertoi olevansa yksinhuoltaja ja toteuttaneen unikoulun yksin.
Vertaisryhmän tarjoama tuki oli merkittävä 24,8% vastaajalle ja lähipiiristä lisäapua sai 4.3% vastaajaa.
Vaikuttiko sosiaalisessa mediassa käytävä keskustelu halukkuuteen unikouluttaa?
Tässä kysymyksessä vastaukset annettiin asteikolla 0-10 ( 0=ei ollenkaan 10 =erittäin paljon ) Eniten vastauksia tuli kohtaan 8, jonka tarjosi n 20% vastaajista. Muihin kohtiin tuli tasaisesti muutaman prosentin verran ääniä.
Epäilyttikö unikouluttaminen?
Tässä kysymyksessä vastaukset annettiin asteikolla 0-10 ( 0=ei ollenkaan 10 =erittäin paljon ) Eniten vastauksia tuli kohtaan 0, jonka antoi n 15% vastaajista. Muihin kohtiin tuli tasaisesti muutaman prosentin verran ääniä.
Onnistuiko unikoulu?
Onnistuneen unikoulun raportoi 88% vastaajaa. Unikoulu jätettiin kesken tai se ei toiminut 12% vastaajan mukaan.
Kuinka nopeasti tulokset alkoivat näkyä?
Unikoulun tulokset alkoivat 51,8% tapauksessa näkyä 2-3 vrk jälkeen. Muutoksia 3-4 vrk jälkeen koki 23,8% vastaajaa. Ja 5-7 vrk jälkeen tuloksia näki 11% vastaajista. Tuloksia alkoi näkyä 8-10 vrk päästä 2,5% vastaajan mukaan ja 10 vrk:n jälkeen muutoksia huomasi 4,3% vastaajista.
Unikoulun jätti kesken 7% vastaajista, koska he eivät kokeneet sitä sopivaksi menetelmäksi. Edistymistä ei tapahtunut ollenkaan 4% vastaajan mukaan.
Kysymykseen pystyi antamaan useamman vastauksen.
Mikä oli vaikeinta unikouluttamisessa?
Ehdottomasti vaikeinta oli lapsen itkun sietäminen, jonka tarjosi vastaukseksi 63,8% vastaajista. Johdonmukaisena pysyminen oli myös haastavaa 36,5% vastaajan mielestä. Kiintymyssuhteen vaurioitumista pelkäsi 32,3% vastaajista ja yhteistyön puolison kanssa haastavaksi koki 11% vastaajista.
Kysymykseen pystyi antamaan useamman vastauksen.
Paraniko lapsen nukkuminen unikoulun jälkeen?
Näin kertoi 80,9% vastaajista käyneen. Joksikin aikaa vastasi 14,9% vastaajista ja 4,3% ilmoitti että unet eivät parantuneet. Vastaajista 3,5% kertoi palanneensa takaisin vanhoihin tapoihin.
Terveydellinen syy huonojen unien taustalta löytyi 2,1% vastaajan lapsilta
Kysymykseen pystyi antamaan useamman vastauksen.
Mikä sitten oli vastaajien mielestä suurin syy huonoihin uniin?
Tähän kysymykseen vastattiin vapaalla tekstillä ja vastauksia tuli 234. Vastaajat nostivat esiin erilaisia syitä, kuten oma tietämättömyys, vauvan rytmittömyys, sekä perhepedissä nukkuminen ja vahvat uniassosiaatiot, jotka vaativat vanhemman aktiivisuutta. Tutin huonojen unien syyksi nosti 10/234 vastaajaa.
Vanhemman aktiivisuutta vaativat uniassosiaation mainitsi 122/234 vastaajaa
- maitoon (tissille/pullolle) nukuttaminen 84/234 vastaajaa
- liikkeeseen nukuttaminen 10/234
- viereen nukuttaminen 16/234
- jokin muu palvelu 12/234
Terveydelliset syyt mainitsi 13/234 vastaajaa
Tiedon puutteen mainitsi 7/234 vastaajaa
Hajanaisia vastauksia tuli lapsen temperamenttiin ja unitaantumiin liittyen. Tiedon puutteeseen viittaavien vastaajien näkökulmat vaihtelivat aiemman ymmärtämättömyytensä vauvan luonnollisen nukkumiseen ja heräilyyn liittyen. Osa taas katsoi, että on saanut liian vähän tietoa siitä, kuinka vanhempi voi lempeästi tuke vauvan itsenäisen nukahtamisen kykyä ja säännöllisen rytmin kehittymistä.
Esimerkkivastauksia tässä kategoriassa:
”Luulin, että lapsen nukkumisessa on jokin ongelma, koska olin lukenut monesta paikasta mm. että vauvan tulee oppia nukahtamaan itsenäisesti nukkumapaikkaansa, muuten hän heräilee useammin.
Kun unikoulu tai muukaan puuttuminen ei toiminut, hain lisää tietoa normaalista unesta ja tajusin, että lapseni nukkuminen on normaalia ja että unikonsulttien yms tiedot ovat vanhentuneita.
Kaikki on mennyt parempaan suuntaan kun unohdin unikoulut.”
” Vanhempien vähäinen tietous esikoisvauvan unesta etukäteen. Nukkui liikaa päivällä, nukahti aina liikkeeseen/tissille. Äiti hoiti kaiken aluksi aina yksin.”
” Puutteellinen ymmärrys vauvojen & pikkulasten unesta ja epävarmuus uni-intervention vaikutuksesta kiintymyssuhteeseen. Käytännössä reagoin hypernopeasti joka inahdukseen, jotta lapsi ei joutuisi itkemään. Muodostui voimakas uniassosiaatio tissiin ja heräilyä tapahtui siinä 9-10kk eteenpäin välillä jopa puolen tunnin välein”
” Maitoallergia ja siitä johtuvat suolisto-ongelmat ja refluksi.”
Muuttaisivatko vanhemmat jotain nykykokemuksensa opettamana?
Tässä osiossa vastattiin vapaalla tekstillä ja vastauksia tuli 244 kpl. Vastaajista 155/244 muuttaisi toimintaansa nykykokemuksensa perusteella. Vastauksissa nousi selkeänä enemmistönä vauvan itsenäisen nukahtamisen taidon opettaminen aiemmin, unikouluttaminen aiemmin, sekä varhaisten unitaitojen tukeminen lempeästi. Osa olikin nykyisen vauvansa kanssa alkanut tukea unitaitoja varhaisvaiheista lähtien hyvin tuloksin.
Osa totesi, ettei aikoisi stressata niin paljon vauvan uneen kuuluvista luonnollisista asioista. Ja osa ei enää kokeilisi unikouluttamista. Omaan sänkyyn totuttamista aiottiin myös tehdä tulevien vauvojen kanssa perhepedin sijaan. Myös huonojen unien taustalla olevia terveydellisiä syitä osa vanhemmista lähtisi tutkituttamaan hanakammin uuden vauvansa kanssa.
Omaa toimintaansa ei muuttaisi tulevaisuudessakaan 48/244 vastaajasta. Täälläkin osa pitäisi edelleen unikouluttamista todennäköisenä ratkaisuna, kun taas osa ei edelleenkään edes harkitsisi sitä.
Ehkä -vastauksien kategoriaan kuului 41/244 vastausta.
Vastausesimerkkejä tästä kategoriasta:
” Tekisin, ja teenkin parhaillaan kuopuksen kanssa ja uniasiat ovat lempeästi tukemalla jo 100x paremmalla tolalla kuin esikoisen kanssa”
” En tekisi. Unikoulu muutti meidän koko perheen nukkumisen huonosta parempaan. Mies palasi takaisin makuuhuoneeseen ja itse sain nukuttua ja kuitattua kasaantuneita univelkoja. Nykyään lapsi nukkuu hienosti omassa huoneessaan koko yön. Jos jokin vaivaa, menemme lohduttamaan, mutta tiedämme, että perhepeti ei ole enää meitä varten vaan sitten nukutaan pojan huoneessa tarvittaessa, jos sellainen vaihe tulee.”
” En uskoisi sitä kaikkea, mitä vauvan unesta puhutaan somessa ja unikonsulttien sivuilla. Suurin osa on vanhentunutta tietoja ja Ferberin metodia erilaisissa paketeissa.”
” Ehkä tekisin saman vähän aiemmin. Ainakin hankkisin suhinanallen heti.”
” Nukuttaisin heti perhepedissä rinnalle, se toimi paljon paremmin ja myöhemmin muiden lasten kanssa samoin. Pahin virhe oli, että yritimme useamman kerran eri ikäisenä, kun ensin 6kk iässä yli 2viikon määrätietoinen unikoulu ei toiminut. Lopputulos oli yhtä huono uudestaan noin 8kk iässä. Koko perheen unet paranivat merkittävästi, kun vauva pääsi perhepetiin ja sai nukahtaa rinnalle.”
” En nukuttaisi lasta tissi suussa…. Ja perhepedin yhteyteen lapselle oma sänky. Ei kainalossa….”
Entäs ne syyllisyyden tunteet?
Me äidit taidamme olla mestareita syyllistämään itseämme. Mutta unikouluttamisesta vain 6 % vastanneista kertoi katuvansa onnistunutta unikoulua. Mönkään menneestä unikoulusta tunsi katumusta yhtälailla 6% vastaajista. Unikouluttamista ei katunut 80.9% vastaajista. Mutta 7,1% ei ollut oikein varma asiasta, vaikka unikoulu onnistuikin. Vastaajia kategoriassa oli yhteensä 280 kpl.
Kuinka unikouluttaminen sitten vaikutti?
Vastauksia tähän kategoriaan tuli 248. Vastaajista 78,4% koki jaksavansa paremmin unikouluttamisen jälkeen. Vanhemman lisääntynyttä tyytyväisyyttä elämään raportoi 67,7% vanhemmista. Lisää luottamusta vanhemmuuteensa sai 38,7% vastaajista ja parisuhteen tila parani 33,3% vastaajista. Kysymykseen saattoi antaa useamman vastauksen.
Lapsessa huomattiin seuraavia muutoksia unikoulun jälkeen. Vastaajista 50% huomasi lapsen tyytyväisyyden lisääntyneen. 50,7% koki lapsensa jaksavan paremmin. Lapsen huomattiin syövän paremmin 18,8% vastaajien mukaan ja 11,7% huomasi kehitysharppauksen unikouluttamisen jälkeen.
Vastaajista 25,5% ei huomannut merkittäviä muutoksia lapsensa voinnissa. Vastaajista 1,1% huomasi lapsensa muuttuneen pelokkaaksi ja vetäytyväksi unikouluttamisen jälkeen.
Lasta koskeviin kysymyksiin vastasi 259 osallistujaa. Ja tässäkin pystyi antamaan useamman vastauksen.
Muuttuiko käsitys unikoulusta?
Vastauksia annettiin tässä osiossa 276 kpl. Suurin osa vastaajista (56,4%) koki unikouluttamisen helpommaksi. Unikoulun tiesi työlääksi etukäteen 26,5% vastaajista ja 5,7% vastaajan näkemys unikouluista muuttui negatiivisemmaksi.
Mitä voimme päätellä kyselyn tuloksista?
Valtaosa vanhemmista tuntuu suhtautuvan unikouluun ja unikouluttamiseen käytännönläheisesti ja ratkaisukeskeisesti. He kokevat edistävänsä oman perheensä ja lapsensa hyvinvointia muuttamalla tapojaan, kun vanhat tavat eivät enää toimi.
Uniasioissa perhepeti ja rinnalle nukuttaminen tuntuu jakavan vanhempien näkemyksiä kahteen leiriin. Niitä joko kiihkeästi puolustettiin tai niihin suhtauduttiin mahdollisuuksien mukaan vältettävänä asiana tulevien vauvojen kanssa. Sosiaalisesta mediasta nousevaa painetta unikouluttamiseen nostettiin jonkin verran esiin vastauksissa. Mutta yleisimmin vertaistuki koettiin kannustavana ja tietoa unikouluttamisesta ja unitaitojen tukemisesa selkeästi kaivattiin sekä vertaisilta, että ammattilaisilta.
Terveydellisiä ja perinnöllisiä syitä tuotiin myös esiin. Paljon puhutun raudanpuutoksen huonojen unien syyksi raportoi kuitenkin alle 5 vastaajaa. Sen sijaan refluksi, allergiat, koliikki, temperamenttitekijät tai ”huonot nukkumisgeenit” nostettiin esiin useammin.
Kyselyn perusteella unikouluttamista ei kannata pelätä liikaa ja iso osa vastaajista toteuttaisi sen tarvittaessa aikaisemmin ja lempeämmällä menetelmällä.
Jos unikouluttaminen tuntuu sotivan omia arvoja vastaan tai johdonmukaisesta toteutuksesta huolimatta ei tunnu tehoavan, kannattaa luovuttaa ja seurata omaa intuitiotaan.
Vastaajien kesken arvottiin kolme kappaletta Riikka Riihosen ja Minna Koskisen kirjaa ” Kuinka kiukku kesytetään. Lasten aggressiokasvatus”. Voittajille on ilmoitettu sähköpostitse voitosta.
Kiitos kaikille osallistumisesta kyselyyn!
Lue lisää unikouluista ja unikouluttamisesta täältä.