Aikaisten aamujen ongelma


 

Aikaisten aamujen ongelma on tavallinen                                          

Yllä olevan kaltainen aloitus, pienine variaatioineen, on hyvin tyypillinen Muksuperheen uni Facebook -ryhmässä. Yhtä ikävuotta lähestyvä vauva on menestyneen unikoulun jälkeen alkanut heräillä kukonlaulun aikaan. Ilmiö koskettaa sekä vauvoja, joiden yöuni on yhtenäistynyt unikoulun jälkeen, sekä niitä vauvoja, jotka ovat nukkuneet koko ikänsä melko hyvin ja yhtenäisiä yöunia.


Miten siis lähestyä ja suhtautua tähän varsin yleiseen ongelmaan? Voiko asioille tehdä jotain, jotta vauva nukkuisi aamuisin pidempään?

 

Vastaus on kyllä ja ei.

 

Aamuheräily on useimmille vauvoille luontaista ja se on vaihe, joka vauvan kehittyessä menee vähitellen ohi. Toisilla nopeammin ja toisilla hitaammin.  Mutta sitä on vaikea ajatella, kun kuuntelee iloisena kukkuvan vauvan kutsuhuutoa ja tekisi vain mieli painaa oma pää tiukemmin tyynyyn. Moni lankeaakin siihen kiusaukseen, että käy kaappaamassa aamukukkujan viereensä, tekee tissitainnutuksen ja vauva torkahtaa. Kunnes hervoton hilliminen alkaa uudestaan.

 

Tarkastellaanpa asiaa ihan tieteellisten faktojen kautta.

Vireystilan säätelyn tekijät

Ihmisten vireystilaa säätelee monimutkainen, biologinen ja sosiaalisesti opittu kokonaisuus. Luonnollisen vuorokausirytmimme perustana on pimeä-valorytmiä seuraava biologinen tapahtumasarja kehossamme, joka auttaa meitä pysymään valveilla ja vaipumaan uneen, kun elimistömme sitä tarvitsee.

 

Aivojen vireystilaa säätelevät mm. valon vaihtelu, kehon hormonitoiminta, aivojen ja kehon lämpötilojen muutokset, sekä kertynyt unipaine. Kun ihminen on valvonut riittävän pitkään aivot vaipuvat väkisinkin uneen. Siksi rattiin nukahtaa vuosittain aika paljon ihmisiä ja seuraukset voivat olla kohtalokkaita.

 

Nukahtaminen on otollisimmillaan, kun nk uni-ikkuna aukeaa.  Aikuisilla on toisinaan tapana sinnitellä tästä vaiheesta yli, jolloin uusi mahdollisuus nukahtaa saattaakin aueta vasta parin tunnin päästä. 

 

Lapsilla yliväsymys johtaa ylivirittyneisyyteen. Se on se kiroukselta tuntuva hetki, kun omat voimat ovat lopussa ja lapsen riehu/kiukku/itkuenergia tuntuu ydinräjähdykseltä yksiössä. Säännöllisen rytmin ylläpitäminen auttaa myös vanhempaa tulkitsemaan  ajoissa lapsen signaaleita ja johdattelemaan ipana unille hyvissä ajoin.


Aamuyöllä ihmisen keho alkaa tuottaa heräämishormoneja. Kehon lämpötila nousee ja uneen tulee enemmän kevyttä REM-unta, jonka aikana herätään herkästi vaikkapa postilaatikon kolahdukseen. Heräämisen taustalla on siis vahvat biologiset tekijät.

 

Vanhempiensa kanssa samassa huoneessa tai samassa vuoteessakin nukkuvat lapset saattavat havahtua vanhemman liikehtimiseen tai kevyisiin kuorsaamisääniin, jolloin he pirteänä alkavat kutsua itselleen seuraa.

 

Monien vanhempien kannalta on ikävää, että suurin osa vauvoista ja pikkulapsista on melkoisia aamuvirkkuja ja vain osa  illankukkujia. Ominaisuus on periytyvä. Ja se säilyy koko eliniän, vaikka teini-iässä rytmit myöhäistyvät ja ikääntyneillä aikaistuvat. Vauva/aikuinen, joka noudattaa itselleen luontaista rytmiä nukkuu levollisesti ja on päivisin tyytyväinen.

 

Lue vauvan rytmin tukemisesta lisää täältä.

 

Mikä avuksi aikaisiin aamuihin?

Yleisin ohje, jonka annan aamuheräilystä kärsiville vanhemmille, on noudattaa aamuheräämisiin täydellistä reagoimattomuutta. Jos kyseessä on isompi 8 -18 kk ikäinen vauva, voi aivan hyvin eliminoida aamuiset palvelut ja kainalossa torkuttelut aamu-unikoulun avulla. Tai leikkimällä ansiokkaasti kuuromykkää ja sokeaa.

 

Huone kannattaa pitää ylösnousuun saakka sellaisessa tilassa, jossa se on ollut koko yön. Jos ikkunasta karkaa aamuauringon säde huoneen seinälle kimmeltämään, on se mukulalle kuin herätyskello. Siksi kunnollisiin pimennysverhoihin satsaaminen maksaa itsensä takaisin lisääntyneinä aamu-unina.

 

Vaikka aamu-unikoulun  vetäminen tuntuisikin työläältä, se kannattaa. Liian moni katkonainen puolen yön jälkeinen uni johtuu omasta mukavuudenhalustamme, joka saa menemään sieltä, missä aita on matalin.

 

Ja huomioi, että saatat toivoa mahdottomia, jos tavoitteena on vauvan aamu-unien jatkuminen tokuttoman pitkään. Normaali heräämisaika vauvoille liikkuu klo 5:30 eteenpäin ja sitä ennen tapahtuva herääminen katsotaan liian varhaiseksi.

 

On siis parempi asettaa realistinen komromissi aamuylösnousun suhteen  ja sopeuttaa omaa rytmiä hetkeksi siihen. Vähitellen aamu-unia voi koettaa pidentää lopettamalla palvelut ja ohjaamalla lasta noudattamaan säällisempää ylösnousuaikaa. Tämä onnistunee yleensä vuoden ikäisille ja sitä vanhemmille vaaperoille.

 

Kurjaa on, jos vaivalla vedetty unikoulu tärvääntyy siihen, että aamuvarhain pinnasängystä kainaloon napattu muksu alkaakin heräillä seuraavina öinä yhä aikaisemmin ja aikaisemmin. Hän kun oppii varsin vikkelästi, että tämähän on toimiva ja mukava palvelu.

 

Näiden tekniikoiden avulla on tarkoitus ohjata lasta ajattelemaan, että kaikki kiva tapahtuu vasta kun on ihan oikea ylösnousun aika. Varoitan kuitenkin, että tähän voi kulua hiukan aikaa. Aikaisten aamujen ongelma on ehkä haasteellisin asia, johon vanhemman tekemillä toimilla on vaikutusta.


Muita syitä aikaisiin aamuihin

Joskus vauva nukkuu liikaa päivällä, mikä vähentää unipainetta yöltä.  Näin vauva alkaa valvoa aamuyöllä pidempiä pätkiä tai herää hyvin varhain. Aamun ensimmäiset päiväunet tulevat silloin hyvin lyhyen ajan päästä heräämisajasta. Jolloin ne toimivat ikäänkuin yöunien jatkeena.

 

Voit kokeilla venyttää aamuista valveikkunaa vartti kerrallaan ja lisätä siihen vaikka postilaatikolle kävelyn, jotta vauva saa mahdollisen valoaltistuksen ja raitista ilmaa.

 

Tarkkaile vauvanväsymysmerkkejä ja koeta venyttää jokaista valveikkunaa hiukan. Älä anna yli 7 kk ikäisen lapsen nukkua enää rajattomasti päiväunia, vaan ala herättelemään häntä lempeästi, jotta lopulta pääsette toimivaan rytmiin.

 

Jos  ongelmana on liian vähäinen yöunimäärä  on seurauksena  kärttyinen vauva, joka herää itkien uniltaan ja nukkuu päivisin pelkkiä nokosia. Tällöin nukkumaanmenoaikaa kannattaa aikaistaa vartti kerrallaan, kunnes vaikutus alkaa näkyä. Samalla päiväunetkin siirtyvät varhaisempaan ajankohtaan. Tavoitteena 8-18 kk ikäisille olisi 10-12 h yöunta ja 2,5 -4 h päiväunta.

 

Mitä jos ongelmana on nälkäherääminen. Silloin vauva ei ole kovin kiinnostunut syömisestä päivisin mutta tankkaa posket lommolla öisin maitoa joko tissistä tai pullosta. Nälkään heräävän isomman vauvan tunnistaa myös epäsäännöllisestä heräämisestä, joka johtuu vaihtelevasta päiväsyömisestä.

 

Monet näistä vauvoista ovat varsinaisia päivänapostelijoita, jotka imaisevat leikin tiimellyksessä pikkunaukut maitoa tai juoksevat hippaa hedelmäsosepussi hampaissa roikkuen. Heillä on päivisin koko ajan pikkunälkä ja yöllä, kun ihanan houkutteleva maailma hiljenee, he malttavat rauhoittua maitohanojen äärelle tankkaamaan.

 

Tällaiseen syömistapaan vaikuttaa ainoastaan syömisen reipas rytmittäminen säännöllisiksi ruoka-ajoiksi ja monipuolisen ja energiapitoisen ruuan tarjoaminen. Sormiruokailevien vauvojen vanhempien kannattaa pitää huolta, että vauvan mahaan menee riittävästi kiinteää ruokaa, joka auttaa kiihkeästi kasvavia ja kehittyviä vauvoja pysymään pidempään kylläisenä.

 

Jos ongelmana on ärsykkeet, tarkista ainakin nämä

  • Vauva voi herätä kakkaamiseen ja pissaamiseen aamuyöllä
  • Estä postilaatikon kolahtaminen aamuyön tunteina
  • Nukahtamis ja nukkumaolosuhteissa on tapahtunut jokin muutos. Hyvin pienikin, kuten rakosellaan olevan oven sulkeminen voi olla triggeri vauvan virkistymiselle.
  • Herääkö vauva muiden ihmisten ääniin tai liikehdintään
  • Pidätkö itse omilla palveluksillasi yllä aamuvalvomista ja aikaisia herätyksiä
  • Onko vauvalla liian kuuma/kylmä
  • Onko vauva kadottanut tuttinsa.
    • Hanki useita tutteja sänkyyn ja opeta vauva löytämään tutti itse ja laittamaan se suuhunsa itse
    • Tutista ei kannata luopua liian nopeasti.

Mikäli olet raskaana tai 0-4 -vuotiaan lapsen vanhempi, niin käy tutustumassa tekemääni verkkovalmennusvalikoimaan sekä muihin unen infopaketteihin täällä. Mikäli et vielä tunne minua, niin olen Sari Tammikari, Muksuperheen unen perustaja (yli 20 k jäsentä), pediatrinen unihoitaja, terveydenhoitaja sekä mukana muun muassa asiantuntijaryhmässä, joka vastaa Tampereen ammattikorkeakoulun pediatrisen uniohjaajakoulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta. Täältä pääset tutustumaan koko valikoimaan!

 

Tästä suoraan yksittäisiin verkkovalmennuksiin:

👶 Vauvan unineuvola – unitukea vauvan ensimmäiselle vuodelle (0-12 kk)

👶 Vauvan rutiini ja rytmin tukeminen (0-3 kk)

👶 Vauvan 4 kk hulinat

👶 Yösyöttöjen purkaminen (6 kk+)

👶 Tutti tutuksi ja tutista eroon. Milloin tutin voi ottaa käyttöön, kuinka luopua ja tarvitaanko tuttia?

🧒 Pikkulasten (2-4 v.) unipulmat rauhoittavista iltarutiineista painajaisten käsittelyyn sekä pikkusisaruksen tuloon