Taaperoimetys ja uni. Hannan tarina.

Näyttökuva 2021-3-24 kello 18.15.08

Taaperoimetys ja uni herättävät silloin tällöin pohdintoja myös Muksuperheen uni -facebook-ryhmässä. Vanhemmat kaipaavat kokemuksia, kuinka hyvä uni ja taaperoimetys onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Uskaltaako vai onko edes tarpeen äidintahdistaa imetyksiä, vai pitäisikö edelleen antaa rintaa päivin ja öin silloin kun lapsi sitä vaatii?

 

Hyvin toimivasta taaperoimetyksestä kertoo  Muksuperheen uni -ryhmän Unitsempparina toimiva Hanna. Imetys on ollut Hannalle aina tärkeä osa äitiyttä ja se on mukautunut luontevaksi osaksi Hannan ja hänen puolisonsa arkea.

 

Minkälainen nukkuja lapsenne on ollut syntymästä lähtien?

 

Jo aivan pienenä vauvana hän nukkui enemmän öisin kuin päivisin. Ensimmäiset kuukaudet hän nukkui yleensä aina minun sylissäni tai rinnalla, mutta välillä myös isänsä sylissä tai vaunuissa.

 

Nukuimme perhepedissä, vauvan minun vatsallani tai rinnalla ensimmäiset kuukaudet. Koska tämä ei tuolloin pahasti häirinnyt omaa untani, saimme kaikki suht hyvän yöunen myös vastasyntyneen kanssa. Sen sijaan päiväunien kanssa koimme haasteita heti, kun vauva alkoi kasvaa. Hän oli tottunut nukahtamaan rinnalleni, joten olin käytännössä aivan kiinni vauvassa vuorokauden ympäri.

 

Aloin tutustua vauvojen unesta kertovaan kirjallisuuteen , kun vauvamme oli parin kuukauden ikäinen. Siitä lähtien olemme lempeästi ohjanneet vauvaamme itsenäisen nukahtamisen taitoa kohti. Noin 2 – 3 kk iässä siirsimme vauvan perhepedistä sivuvaununa toimivaan ensisänkyyn nukkumaan. Imetin tuolloin öisin omassa sängyssäni, mutta pysyin itse hereillä ja nostin vauvan aina takaisin omaan sänkyynsä. Noin 4 kk iässä vauva siirrettiin nukkumaan omaan huoneeseensa. Hänellä oli pitkään kestäneet ”yöhulinat” tuohon aikaan ja rohkeasti ajattelimme, että samoilla valvomisilla voimme hyvin tehdä tämän muutoksen. Imetin sitten vauvan huoneessa olevassa nojatuolissa öisin ja nukuimme jokainen omassa sängyssämme.

 

Kuinka imetyspolkunne on myötäillyt lapsenne unia?

 

Ensimmäiset kuukaudet vauva tuntui aina nukahtavan rinnalleni, olipa yö tai päivä. Päiväunet olivatkin sitten haastavat, kun hän otti vain tehotorkkuja tissi suussaan ja heräsi välittömästi, jos yritin nostaa häntä sylistäni sänkyyn tai edes isänsä syliin.

 

Vauvamme on aina ollut hoikka ja jouduimme tarjoamaan hänelle myös lisämaitoa ajoittain ensimmäisen puolen vuoden ajan. Pelkäsin imetystaipaleen loppuvan hyvin lyhyeen ja pulloruokinnan vievän voiton vauvan ollessa n. 4 kuukauden ikäinen ja opettelin pumppaamaan lisämaitoa ja perehdyin maidon tuotannon kasvattamiseen ja otin käyttöön imetysapulaitteen. Huoli siitä, että vauvan paino ei nouse tarpeeksi varjosti imetystä ja vaikutti myös siihen, että jatkoin yöimetyksiäkin pidempään, kuin muutoin olisin halunnut. Uskalsimme luopua yöimetyksistä vasta, kun vauvalle alkoi maistua kiinteät ruuat kunnolla 7 – 8 kk iässä. Tästä kului vielä muutama viikko ennen kuin vauvan yöunet selkeästi paranivat.

 

Oletteko tehneet muutoksia imetyksessä unien sujumisen vuoksi?

Vauvan olleessa noin 2 kuukauden ikäinen minua alkoi puuduttamaan ympäri vuorokauden ”sänkynä ja tuttina” toimiminen. Rupesin lukemaan vauvan unitaidoista ja päätin määrätietoisesti alkaa opettamaan vauvaamme itsenäisemmäksi nukkujaksi. Hyödynsin Elisabeth Pantleyn ns. hellää irrotusmenetelmää sinnikkäästi siitä saakka, kun vauva oli vain 2 – 3 kk ikäinen. Pitkään aikaan se ei tuntunut tuottavan juurikaan tulosta, mutta pakkohan vauva oli saada jotenkin siirrettyä sylistäni sänkyynsä aina lopulta. Otin myös tavakseni puhua lapsella aina, kun siirsin hänet rinnaltani sänkyynsä. Sanoin hiljaisella äänellä esim. ”äiti nostaa sinut nyt omaan sänkyyn, nuku hyvin”. Vauvan kasvaessa hän havahtui aina vaan enemmän ja enemmän tuossa vaiheessa ja oppi näin lempeästi nukahtamaan itse omaan sänkyynsä.

 

Myös niin sanottu paussimenetelmä osoittautui meidän lapsemme kohdalla erittäin toimivaksi. Toisin sanoen jokaiseen pieneen itkuun vastaaminen ei rauhoittanut vauvaa, vaan mieluummin odotimme minuutin tai kaksi ja jos itku tuntui yltyvän vaativammaksi, niin vasta sitten menimme vauvan luo.

 

Kun päätimme lopettaa yöimetykset rupesin toteuttamaan öisin ns. unisyöttöjä. Päätin etukäteen, milloin annan rintaa vauvalle, määrittelin ajat sen mukaan, miten vauva yleensä oli tottunut heräämään vaatimaan rintaa. Laitoin kellon soimaan puolisen tuntia ennakoivasti ja menin syöttämään unista vauvaa. Imetin normaalisti ja siirsin vauvan sen jälkeen takaisin nukkumaan omaan sänkyynsä. Unisyöttöjä tein kahdesti yössä ja muilla kerroilla, kun vauva heräsi, tarkistimme vaipan ja käytimme isän kanssa yhdessä muita keinoja saadaksemme vauvan takaisin uneen. Unisyöttöjen idea on, että niistä luovutaan yksi kerrallaan, kunnes yöimetykset näin loppuvat kokonaan. Meillä tähän meni aikaa jopa reilu kuukausi, koska vauvan hitaan painonkehityksen takia yösyöttöjen lopettaminen pelotti minua.

Minkälaiseksi kuvaisit imetyspolkuanne?

 

Imetyspolkumme on hyvin äidintahtista aivan ensimmäisistä kuukausista saakka. Olen yrittäjä ja aloitin työskentelemän muutamia tunteja päivässä jo hyvin nopeasti vauvan syntymän jälkeen isän ja isoäidin vuorotellen hoitaessa vauvaa. Imetys on kuitenkin ollut minulle hyvin tärkeää alusta saakka ja, koska työskentelin kotona, pystyin jatkamaan imetystä myös työpäivien aikana.

 

Päivisin imetys ajoittui niihin hetkiin, kun se muun elämänrytmin kannalta oli järkevää. Esimerkiksi ”lohtutissistä” ei koskaan tullut meidän juttuamme, koska en välttämättä ollut rintojeni kanssa se ensimmäinen aikuinen aina paikalla lohduttamassa, enkä itsekään koskaan kokenut rinnan antamista luontevana lohdutuskeinona, jos vauvalle sattui joku pieni mielipaha. Kun vauvalle aloitettiin tarjoamaan kiinteää ruokaa, niin rytmitimme imetyksen vielä tarkemmin ruokailujen yhteyteen. Tämä oli helppoa minulle myös työpäivinä, kun aloitin esim lounastaukoni imettämällä.

Kuinka taaperoimetys rytmittyy tämänhetkiseen arkeenne?

 

Olemme mukauttaneet imetystä lapsen kasvaessa sopimaan muuhun päivän rytmiimme. Nykyisin imetän lasta aamulla ennen aamupalaa. Illalla imetän yleensä, kun lapsi tulee hoidosta kotiin ja sitten vielä viimeiseksi ennen nukkumaan menoa. Jos kyläilisimme tai olisimme muuten poissa kotona, niin uskon, että tuo illan viimeinen imetyshetki on se, josta me molemmat tahtoisimme pitää kiinni, mutta muiden kohdalla voisimme joustaa.

Oikeastaan tahtotaaperon kanssa ainut haaste on se, että tietyissä tilanteissa lapsi haluaisi olla rinnalla kauemmin, kuin äiti jaksaa tai aikataulu muuten antaa myöten. Opettelemme kovasti sitä, että äiti määrittelee sen, milloin imetys päättyy, eikä taapero. Lapsi ei vaadi rintaa muulloin, kuin vain niihin aikoihin, kun on sitä tottunut saamaan. Joskus saattaa kysyä poikkeavaan aikaan, että saako hän nyt tissiä, mutta jatkaa tyytyväisenä muita touhujaan, kun totean vain, että ei nyt, myöhemmin sitten.

 

 

Mitä imetys sinulle merkitsee?

 

Imetys merkitsee minulle paljon. Koen, että olen pystynyt antaman lapselle paljon niin fyysisesti kuin psyykkisestikin pitkän imetyksen avulla. Imetyshetki on minun ja lapsen yhteinen hetki, jolloin pysähdymme ja rauhoitumme ja voimme keskittyä vain toisiimme. Juttelemme iltaisin siinä usein päivän kuulumisia ja käymme myös läpi, jos päivällä on tapahtunut jotain ikävää, mitä lapsi haluaa käsitellä. Kuitenkin minulle tärkeimpiä on ehkä ne kerrat, kun lapsi ottaa rinnalle mukaansa jonkun pienen lelun, istuu vieressäni aivan rauhallisena ja tutkii leluaan ja annamme molemmat vain ajatustemme virrata kaikessa hiljaisuudessa…

Olen joutunut viimeisten kuukausien aikana pohtimaan taaperon imetyksen tärkeyttä itselleni paljon, koska lapsella epäillään ruoka-aineallergiaa ja joudun nyt rajoittamaan omaakin ruokavaliotani samalla tavalla, kuin lapsen, kun etsimme mahdollista oireiden aiheuttajaa. Toistaiseksi ruokavaliosta ei ole vielä tarvinnut rajata pois niin paljon ruoka-aineita, että olisin kokenut tilanteen liiemmin hankaloittavan omaa elämääni. Tilanne olisi varmasti erilainen, jos joutuisin ruokailemaan paljon kodin ulkopuolella, mutta nykyisellään syömme lapsen kanssa pääasiassa samoja kotiruokia.

 

Kuinka neuvoisit äitiä, jonka toiveena on pitkä imetyspolku mutta vauva heräilee useita kertoja yön aikana vaatimaan rintaa?

 

Uskon, että imetys voi jatkua pidempään vain, jos imetysrytmi mukautuu perheen muuhun arkeen – ei toisin päin. Meillä imetyskertojen rajaaminen tai rytmittäminen ”äidintahtisesti” ei ole vähentänyt lapsen halua olla rinnalla. Minulle imetyksen merkitys ei ole ainakaan vähentynyt lapsen kasvaessa. On ollut ihanaa, että esimerkiksi lapsen aloittaessa päivähoidon, tiesin, että lapsi osaa nukahtaa päiväunille ilman äidin rintaa ja että hoitopäivän päätteeksi pystyn tarjoamaan lapselle tutun turvallisen sylin ja imetyksen tuoman turvan ja rauhoittumistavan.

 

 

Minä ja Tahtotaapero Kuvaaja: Petri Forström

Kirjoita kommentti