Ryömii

Vauvan motorinen kehitys alkaa heti syntymän jälkeen. Vastasyntynyt vauva ei vielä hallitse kehonsa liikkeitä, eikä hän ymmärrä, mitä ovat ne kummalliset, näkökentässä toisinaan vilahtelevat ulokkeet, joita raajoiksi kutsutaan. Vastasyntyneen liikehtimistä ohjaa erilaiset refleksin eli heijasteet, joiden kehittymistä ja sammumista neuvolassa seurataan.

 

Vauvan motorinen kehitys ja sen tukeminen on tärkeä osa vauvan hyvinvointia. Kun vauva saa säännöllisesti makoilla tukevalla ja turvallisella alustalla, hän saa hyvät lähtökohdat oman kehonsa hallintaan. 

 

Muksuperheen unen Vieraskynä -asiantuntijana on  NDT/BOBATH fysio- ja vauvaterapeutti Laura Einistö. Laura ottaa vastaan asiakkaita Klaukkalan fysioterapiassa, sekä Lasten ja nuorten lääkäriasema Pikkujätissä, Myyrmannin pisteessä. Artikkelin lopussa on linkki ohjausvideoon, jossa Laura ohjaa, miten pienen 1-3 kk ikäisen vauvan saa viihtymään lattialla.

 

Vauvan motorinen kehitys on yhteydessä moniin taitoihin

 

Vauvan motorinen kehitys on paljon muutakin kuin pelkkää liikkumaan oppimista. Lapsen liikkumaan oppimisen prosessia kutsutaan sensomotoriseksi kehitykseksi, koska aistit ja motoriikka kulkevat aina yhdessä. Kun vauva oppii viemään kädet suuhunsa, hän ymmärtää tuntoaistin avulla näköpiirissään heiluvien outojen ulokkeiden olevan osa itseään ja käsien käyttämisen mahdollisuudet avautuvat hiljalleen. Samalla lapsen suun motoriikkakin kehittyy.

 

Ensimmäisen 18kk aikana vauva oppii enemmän asioita kuin koskaan myöhemmin vastaavassa ajassa. Pienestä, täysin vanhemmistaan riippuvaisesta vastasyntyneestä, kasvaa maailmaa uteliaana tutkiva ja innokkaasti liikkuva taapero. Tämän aikajanan sisällä  lapsi käy läpi erilaisia kehitysvaiheita, jotka kaikki ovat tärkeitä lapsen oppimisen, hahmottamisen, liikkumisen, vuorovaikutuksen ja arkitaitojen kehittymiselle.  Liikkumaan oppimisella on paljon suurempi merkitys lapsen kehityksen kannalta kuin paikasta toiseen pääseminen.

 

Vauvan motorinen kehitys tukee ongelmanratkaisukykyä. Jo pieni vauva joutuu ratkaisemaan monenlaisia ongelmia. Miten saan lelun heilumaan lelukaaressa? Miten saan sen suuhuni? Miten näkisin paremmin vanhempani, joka poistui näköpiiristä? Miten jouduin sohvapöydän alle ja miten täältä päästään pois?

 

Vanhempien on tärkeää antaa lapsen ratkoa näitä ongelmia itse turvallisissa tilanteissa. Kun vauva esimerkiksi kurottelee seistessään sohvaa vasten olohuoneen pöydälle, hän joutuu kokeilemaan erilaisia tapoja. Välillä hän onnistuu ja välillä pyllähtää istumaan. Näiden kokemusten kautta lapsi oppii löytämään tavan, jolla suoritus onnistuu. Lapsi myös hahmottaa ympäristöään liikkumisen kautta: kun lapsi haluaa päästä huoneen toisella puolella olevan pallon luokse, oppii hän hahmottamaan etäisyyksiä havaitsemalla, kuinka kauan häneltä menee päästäkseen pallon luokse.

 

Joskus vanhemmat ovat kovin huolissaan mahdollisista pyllähdyksistä ja kupsahduksista. Vaikka turvallisuus onkin tärkeä asia, voi vauvan antaa turvalliseksi tehdyssä ympäristössä  liikkua hyvinkin vapaasti. Vauva oppii parhaiten pienten pyllähdysten ja epäonnistumisen kautta. Siksi vanhemman tulisi auttaa lasta vasta siinä vaiheessa, kun hermo menee lopullisesti. Ja vaikka lapsi säikähtäisikin pientä muksahdusta, ei kannata hätääntyä liikaa, vaan lohduttaa lasta hetken ja sen jälkeen antaa vauvan  jatkaa toimintaansa.



Onkin aivan mahtavaa seurata vierestä, kuinka sitkeästi vauva harjoittelee vaikkapa kävelemistä. Kun ensimmäiset askeleet ilman tukea onnistuvat, ilo on rajaton.

 

Sensomotorinen kehitys kytkeytyy läheisesti myös  vuorovaikutustaitojen ja psyykkisen kehitykseen. Tuntoaistiltaan herkistynyt vauva ei aina viihdy sylissä tai voi vierastaa tietynlaista kosketusta tai käsittelyä. Jotta vuorovaikutus toimisi molempiin suuntiin, vanhemman on tärkeää havainnoida oman vauvansa reaktioita ja sopeuttaa toimintaansa vauvan erityispiirteet huomioiden. Usein vanhemmat itsekin havaitsemvat, rauhoittuuko lapsi helpommin sylissä vai niin, että vanhempi ei koske häneen.

 

Kiihtyneessä tunnetilassa sylissä olemisen kokemus voi lisätä kiihtymyksen tilaa ja vauva tarvitseekin ärsykkeiden minimoimista kaikin tavoin kyetäkseen rauhoittumaan.

 

Myös lapsen temperamentti tai tunteidenkäsittelytaidot voivat vaikuttaa siihen, kuinka vauva kokee vaikkapa sylissä rauhoittelun. Herkästi säikähtelevä ja aistiva vauva saattaa kokea esimerkiksi syliin nostamisen pelottavana, jos vanhempi on kovin nopea liikkeissään. Tällaisten vauvojen kanssa tulisikin mieluummin toimia rauhallisesti ja antaa vauvalle aikaa sopeutua liikkeeseen. 

 

Vauva tai isompikin lapsi ja voi mennä suunniltaan, kun vahva tunnepurkaus ja fyysisen kosketuksen yhdistelmä muuttuu liian kuormittavaksi. Kun vanhempi koettaa lohduttaa pettymystään itkevää lasta vaikkapa sylissään, lapsi voikin reagoida aivan vastakkaisella tavalla. Kun lapsi on saanut rauhoittua tovin itsekseen suurimmasta kuohustaan, hän voi olla valmis myös sylissä pitämiseen. Silloin on vain parasta odottaa, että lapsi tekee aloitteen ja ottaa hänet avosylin vastaan.

 

Vauvan motorinen kehitys ei ole pelkkiä virstanpylväitä

 

Vauvan sensomotorista kehitystä seurataan erilaisten virstanpylväiden avulla. Neuvolassa terveydenhoitaja seuraa synnynnäisten heijasteiden sammumista ja arvioi vauvan kehitystä niiden avulla. Neuvolakirjauksiin merkitään, milloin vauva  osaa seurata katseellaan, tarttua molemmin käsin tarjottuun esineeseen, kääntymään, istumaan jne. Tämä kuuluu normaaliin neuvolaseurantaan ja terveydenhuollon ammattilaisille.

 

Sen sijaan vanhemman ei kannata vertailla tai ottaa suurta huolta, jos oma lapsi ei vielä osaa istua, vaikka ikätoveri istuukin jo tanakasti ilman tukea. Jokainen vauva kehittyy omaa tahtiaan ja normaalin kehityksen kaari on laaja.  Jos on huolissaan, kannattaa asia ottaa puheeksi neuvolassa, eikä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisessa mediassa on tapana nostaa esiin nopeimmin kehittyvät yksilöt ja heihin vertaaminen voi aiheuttaa turhaa huolta ja pahaa mieltä.  

 

Onkin hyvä ymmärtää, että paljon tärkeämpää kuin ikä, jossa lapsi oppii esimerkiksi konttaamaan, on tapa, jolla vauva opettelee harjoitettavaa taitoaTietyt raja-arvot virstanpylväiden saavuttamiselle on hyvä olla olemassa, jotta osataan tarvittaessa ohjata vauva esimerkiksi fysioterapeutin luokse, joka osaa katsoa tarkemmin syytä siihen miksi jokin taito ei ole vielä harjaantunut.

 

Tällaisia on esimerkiksi 3-4 kk ikävaihe, jolloin viimeistään vauvan tulisi pystyä pitämään päätään keskiasennossa selinmakuulla ja tuomaan yläraajansa yhteen kasvojen eteen. Lapsen tulisi viihtyä mieluummin vatsallaan kuin selällään viimeistään 6 kk ikäisenä. Toispuoleisuus on myös asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota, samoin jos lapsi välttelee katsekontaktia tai ei ole kiinnostunut ympäristöstään. Jos vanhemmalla on huoli asiasta, kannattaa se ottaa puheeksi neuvolassa. 

 

Lue lisää vauvan neljän kuukauden hulinoista täältä.

 

On hyvä muistaa, että vauva pystyy harjoittelemaan monia taitoja eri alkuasennoissa ja ottamaan ne käyttöön myös myöhemmin.  Lapsi voi esimerkiksi harjoitella istumiseen vaadittavia taitoja kuten tasapainoa, lonkkien ja selän ojentamista ja yläraajoihin tukeutumista jo selinmakuulla, kylkimakuulla ja kyynärnojassa. Kun hän viimein nousee istumaan, saattaa hän osata sen jo täysin, verrattuna vauvaan, joka on staattisesti harjoitellut istuma-asennossa. Siksi runsaan lattia-ajan tarjoaminen arjen keskellä on tärkeää vauvoille.



Lapsiin kohdistunut markkinateollisuus tuottaa monenlaisia innovaatioita, joiden tarkoituksena on auttaa lasta kehittymään. Fysioterapeuttina ja vauvoihin erikoistuneena ammattilaisena sanoisin, että normaalisti kehittyvä vauva harvoin tarvitsee mitään erityisvälineitä, vaan tavallinen lattialla oleminen yhdessä vanhemman kanssa on paras tapa oppia ja kehittyä. Jos lapsen motorisessa kehityksessä on erityisiä pirteitä, voi apuvälineistä olla hyötyäkin. Tämä pitää kuitenkin arvioida aina yksilöllisesti, eikä yleisiä sääntöjä voida asettaa.

 

Kanna vauvaa ergonomisesti

Koska vauvoja  kannetaan paljon, vaihteleviin ja monipuolisiin kantoasentoihin kannattaa kiinnittää huomiota. Eri ikäiset vauvat hyötyvät erilaisista kantoasennoista ja esimerkiksi kantovälineiden käytössä on hyvä huomioida lapsen valmiudet. 



Fysioterapeutin näkökulmasta haluaisin sanoa, että lapsen kehitystä vanhempi voi parhaiten tukea antamalla vauvalle aikaa, rakkautta ja mahdollisuuksia tutkia maailmaa monipuolisesti, turvallisessa ympäristössä. Pienet muksahtamiset ja törmäilyt ovat olennainen osa oppimista ja lapsen turhautuneen taistelukiukun kuuluukin auttaa häntä ratkaisemaan käsillä oleva ongelma. Vaaratonta tilannetta onkin parempi seurata hetken aikaa sivusta ja antaa vauvalle mahdollisuus onnistua omin voimin.

Terveisin,

Laura

Klaukkalan fysioterapia

Klikkaa  videoon ja tutustu Lauran vinkkeihin, kuinka saada vauva viihtymään lattialla. Lattia-aika on mukava tapa viettää aikaa oman vauvan kanssa. Lattia-ajan avulla vauvan valveikkunaa on myös helppo venyttää.

 

 

 

 

Kirjoita kommentti