Uniassosiaatio syömiseen

Uniassosiaatio syömiseen on uniassosiaatioista tavallisin. Rinnalle nukuttaminen on maailman luonnollisin asia ja siksi se onkin niin monimutkainen ja ehkä eniten mielipiteitä jakava asia vauvaperheiden unikeskusteluissa.


Vastasyntynyt vauva jaksaa olla juuri ja juuri sen aikaa hereillä kuin syöminen kestää ja sitten hän nukahtaa suloiseen uneen. Massu täynnä maitoa ja äidin ihon ihanaan lämpöön. Maailman turvallisimpaan paikkaan. Ja kuinka ihanalta se tuntuukaan äidistä. Sydän pakahtuu onnesta, kun vauvalla tuhisee siinä lähellä. Nänni vielä suussaan ja hentoisia imuliikkeitä samalla tehden. Luonto on ollut viisas näin järjestäessään. Oman jälkeläisen ruokkiminen on palkitsevaa puuhaa.

 

Haluatko päästä eroon yösyötöistä? Se onnistuu Muksuperheen unen kokonaisvaltaisen oppaan avulla. Osta omasi täältä!

Pienelle vauvalle on luonnollista nukahtaa syödessään. Imeminen on vaativaa työtä. Kannattaa muuten testata itse ja imaista tuttipullosta parin desin annos nestettä, niin pääsette jyvälle, kuinka paljon voimia se vie. Etenkin kun kyseessä on vastasyntynyt ja oikea imemisen tekniikkakin on vielä vakiintumatta. Siksi vauva nukahtaa niin nopeasti voimien loputtua ja Herää lisävoimia aloitaakseen taas uuden syömissession.

Uniassosiaatio, hyvä vai huono?

Kun uniohjauksen yhteydessä puhutaan syömisen ja unen välisestä assosiaatiosta, ei koskaan voida määritellä onko se negatiivinen vai positiivinen assosiaatio. En ylipäätään pidä tällaisesta arvolatautuneesta jaottelusta, koska asiat ovat niin monimutkaisia ja yksilöllisiä, että olisi väärin määritellä tällaisia käsitteitä yleisellä tasolla.

 

Sitä paitsi syömiseen liittyvää uniassosiaatiota on yhtä lailla pullosta ruokituilla kuin rintaruokituillakin vauvoilla.

 

Siksi puhun mieluummin aikuisen aktiivisuutta vaativista assosiaatioista. Ne ovat tapoja, joiden avulla vauva tai isompi lapsi on tottunut nukahtamaan tai nukkumaan aikuisen aktiivisesti avustamana. Kuten syömiseen, sylissä heijaamiseen tai liikkuviin vaunuihin.

Aktiivisen avustamisen vastakohta on passiivinen uniassosiaatio, joka voi olla tutti suussa, White noisen äänimaailmaan tai automaattisesti heijaavaan vuoteeseen nukahtaminen. Molemmat uniassosiaatiotyypit voivat olla tarkoituksenmukaisia ja toimivia. Kokonaisuuteen vaikuttaa aina lapsen kehitysvaihe, temperamentti sekä vanhemmankin yksilölliset ominaisuudet.

 

Silloin kun asioita lähdetään käsittelemään uniohjauksen avulla, pohditaan aina yhdessä vanhemman kanssa millä hinnalla tavoitetaan toivottu lopputulos.

 

Jos vanhempi on sikeäuninen Onnenpekka, olisi kohtuutonta vaatia häntä lopettamaan perhepedissä nukkuvan taaperon rinnalle nukuttaminen. Mikäli kaikki ovat tyytyväisiä, saavat tarvittavan levon ja lapsikin syö yöllisten tissitaunnutusten lisäksi monipuolisesti kiinteää ruokaa päivisin, niin mikä ettei.

 

Aina kaikki ei mene näin mutkattomasti ja äiti joutuu nukkumaan yö toisensa jälkeen epämukavassa asennossa, jotta vauvan imuote rinnasta ei heltiäisi. Jos sellainen nukkumisen hintana on mojovat selkäjumit ja alituinen väsymys,  on vakavasti pohdittava, voisiko vauvaa ohjata nukahtamaan tai nukkumaan jollain käytännöllisemmällä tavalla.

 

Kuinka ehkäistä uniassosiaatio syömiseen?

On aivan normaalia pohtia, voisiko tällaisen vanhemman aktiivista toimintaa vaativan uniassosiaation syntymistä ennaltaehkäistä jollain tavalla. Joskus pohdinnat tehdään jo uuden vauvan syntyessä, kun takana on esikoisen kanssa valvotut yöt ( joista palautuminen saattaa edelleen olla kesken. )

 

Silloin voi olla hyvä pohtia, mitä oikein tarkoitetaan vauvantahtisella syöttämisellä ja kuinka monta kuukautta vauvalla oikeasti on tarve syödä tunnin välein yö yön perään? Voisiko sittenkin ratkaisu löytyä syöttämisen tahdistamisesta? Ja siitä, että vauvaa ei automaattisesti aina ohjattaisikaan unille välittömästi syöttämisen jälkeen.

Ennakointi on lempeintä tukea vauvalle

Uniassosiaation muodostumista on turha pelätä hysteerisesti, vaan asiaan kannattaa suhtautua kohtuullisen rennosti. Kun pitää mielessä sen vaihtoehdon, että vauva saattaa rauhoittua ja nukahtaa myös muilla tavoilla kuin syöttämällä, päästään jo pitkälle.

 

Pienen pariviikkoisen vauvan kanssa edetään pehmeästi ja joustavasti. Ja sopivan tilaisuuden tullessa voidaan testailla, saattaisiko vauva hakea unta omassa kopassaan vaikka hänet laskisikin sinne hereillä ollessaan.

 

Yleisin vauvan itsenäistä nukahtamisen taitoa ehkäisevä ajatus vanhemmilla on se, että vauva pitää rauhoitella äänettömäksi ja liikkumattomaksi. Se on kuitenkin harha-ajatus, koska suurin osa pikkuvauvoista on varsin äänekkäitä nukkujia. Onpa eräs vanhempi kuvannut omaansa ”pieneksi porsaslaumaksi”, sillä niin äänekästä ja levotonta meno joskus yön tunteina kehdossa oli. Mutta sinnikkäästi tämä vanhempi vain malttoi olla puuttumatta tähän elämöintiin, ellei ollut selkeä ruoka-aika tai vauva itkenyt lohduttomana. Niinpä tästä pikkuisesta kasvoikin iloisesti yöpuulle valmistautuva leikki-ikäinen. 

 

Jos näin ei kuitenkaan ole kaikista hyvistä aikeista huolimatta käynyt ja vauvallasi on jo mielestäsi syömiseen liittyvä assosiaatio, on turha tuntea epäonnistumisen tunteita. Jos olet vihdoinkin päättänyt muuttaa asioita saat apua Muksuperheen unen kokonaisvaltaisesta oppaasta, joka sopii niin pullo- kuin tissivauvoillekin!