Leikki on lapsen kieltä, jota aikuisen kannattaa opetella kuuntelemaan

Leikki on lapsen ensimmäinen kieli ja väline vuorovaikutukselle muiden kanssa. Ensimmäiset hapuilevat katsekontaktit, joihin aikuinen vastaa, nostattavat kokonaisvaltaisen onnen tunteen varmasti molemmissa osapuolissa. Yhteys on saavutettu ja kun siihen aletaan lisätä eleitä, sanoja, äänenpainoja, ilmeitä ja kosketusta; syntyy ainutlaatuinen kieli.

Aluksi leikki on niin yksinkertaista, että se voi peittyä arjen toimien alle. Vauvan pudottama lusikka on varmasti jokaiselle tuttu leikki. Kun aikuinen nostaa lusikan, lapsi riemuitsee siitä, että aloitteeseen on vastattu ja hän haluaa kokea uudestaan sen ihanan tunteen, joka siitä virisi.

Kun lapsi kasvaa, leikki muuttuu monimuotoisemmaksi ja sen avuksi otetaan usein mukaan esineitä ja erilaisia virikkeellisiä tilanteita. Monella vanhemmalla on mielikuva siitä, minkälaista lapsen leikin tulisi olla ja kotiin hankitaan välineitä, jotka läpäisevät vanhempien kriittisen arvomaailman. Joku saattaa päättää, että hänen lapsensa leikkii vain luonnonmukaisista materiaaleista valmistetuilla leluilla, kun toinen hankkii lapselleen jokaisen trendilelun, jotta lapsi ei vain joutuisi kokemaan syrjimistä vaikkapa kaveripiirissä. Kaikki tavat voivat olla ihan yhtä oikeita, eikä kenenkään valintoja tulisi ulkopuolisen arvostella.

Tärkein leikki lähtee kuitenkin siitä, että vanhempi tai joku muu aikuinen vastaa lapsen aloitteisiin ja antaa leikin kulkea tuntemattomiin suuntiin lapsen ehdoilla. Lapset ovat suurimman osan arjestaan aikuisten tekemien päätösten, tekemisen ja ohjaamisen kohteena. Leikin avulla he saavat hetken olla itse ohjaajina ja kokea sen kautta voimaantumisen tunteita. Tulla nähdyksi ja kuulluksi. Se on maailman tärkein asia jokaiselle lapselle ja siihen on varmasti ihan jokaisella perheellä varaa.

Leikki voi toisinaan tuntua aikuisesta tylsältä, eikä siihen aina ehtisi uppoutua arjen kiireessä juuri silloin, kun lapsi sitä ehdottaa. Se on ihan normaalia mutta aiheuttaa vanhemmissa helposti syyllisyyden tunteita. Siksi emme ehkä kehtaa ilmaista asiaa totuudellisesti ja saatamme leikkiä lapsen kanssa vähän väkisin. Ja ehkäpä vielä hieman tekopirteästi peittääksemme kasvavaa ärtymyksen tunnettamme. Lapsi on kuitenkin niin herkkä, että hän näkee aikuisen läpi välittömästi ja tunnistaa, milloin aikuinen ei oikein jaksa olla kiinnostunut leikistä. Tällainen kokemus turhauttaa lasta ja hän alkaakin tyypillisesti tavoitella yhä intensiivisemmin aikuisen huomiota. Mikä voi johtaa molemminpuoliseen kiukutteluun. Lapsi ansaitsee aina avoimen vuorovaikutuksen ja kun aikuinen osaa tunnistaa ja sanoittaa omat tunteensa aidosti, lapsi oppii myöhemmin saman taidon.

Onkin parempi kertoa lapselle suoraan, että nyt on hiukan kiire tai on muuten vain väsynyt, kuin että ”leikkisi” vasemmalla kädellä vaikkapa kännykkää selatessaan. Ei myöskään kannata luvata lapselle myöhempää leikkihetkeä, jos epäilet yhtään, ettet kuitenkaan ehdi tai jaksa lunastaa lupaustasi. Lapset saattaavat olla hyvin kirjaimellisia tällaisten lupausten suhteen ja niistä luisuminen voi patoutua lapsen mieleen ja synnyttää arvottomuuden kokemuksen. Aikuisen ei tarvitse olla lapselle ohjelmatoimisto 24/7 mutta jokaiseen päivään olisi hyvä sisällyttää lyhyt ja intensiivinen hetki lapsen kanssa leikillisessä mielessä. Leikkihetkeä ei ehkä kuitenkaan kannata merkitä kalenteriin, koska siitä tulee silloin velvollisuus. On parempi olla valppaana ja tavoittaa hetki, jolloin leikki syntyy kuin itsestään.

Aikuisen voi myös joskus olla vaikea päästä eroon omista rajoitteistaan leikin suhteen. On niin helppo ottaa ohjat ja kertoa lapselle, kuinka vaikkapa nukeilla leikitään kotia. Lapsesta leikki voi olla se, kun hän rummuttaa nuken päätä kaapin ovea vasten ja siitä syntyy kiva ääni. Silloin aikuisen on vain parasta rummuttaa mukana ja katsoa mihin se johtaa. Näin syntyy todellinen yhteys, joka palkitsee aidosti. Kun aikuinen lähtee leikkiin avoimena, vastaanottavana ja ennakkoluulottomana, lyhytkin intensiivinen hetki voi riittää. Sen jälkeen lapsen kanssa onkin helpompi aloittaa vaikkapa iltatoimet nukkumaanmenoa varten. Sama leikillisyys voi säilyä iltatoimissakin, vaikkapa hampaiden pesussa hassutellen, tai peittelyyn liittyvänä Kukkuluuruu -leikkinä.

Lasten kekseliäisyys on rajatonta, joten aikuisen tarvitsee vain seurata sitä. Mikäli leikki uhkaa mennä vaaralliseksi, aikuisen tulee suunnata leikki sellaiseen muotoon, jossa on taas turvallista jatkaa.

Seuraavan kerran, kun lapsi tekee leikillisen aloitteen, lähde mukaan avoimin mielin ja katso minne se matka johtaa!

Muksuperheen unen vieraana on lasten neurologinen sairaanhoitaja, terveystieteiden maisteri ja väitöskirjan tekijä Johanna Olli. Johanna on väitöskirjansa prosessissa tutkinut myös aikuisen ja lasten välistä leikkiä. Katso Johannan haastattelu alla olevaa linkkiä klikkaamalla.