Häiriöhyssyttely pitkittää vauvan nukahtamista

Tunnistatteko ilmiön nimeltään häiriöhyssyttely? Ehkä ette, mutta kerronpa asiasta hiukan enemmän. Tähän ilmiöön nimittäin useimmat meistä vanhemmista ovat törmänneet. Avataan aihetta konkreettisen esimerkin avulla.

 

Vietin taannoin aikaa eräässä yleisessä tilassa, jossa oli joukko eri ikäisiä ihmisiä. Seurailin kiinnostuneena ympärilläni olevaa elämän kuhinaa, kun katseeni kiinnittyi ihastuttavaan nuoreen perheeseen, johon kuului äiti, isä ja noin 4 kk ikäinen vauva. Vauva oli vaunuissa ja käsillä oli selvästi päiväuniaika.

 

Koska minulla oli suora näköyhteys paikaltani vaunuihin, aloin vaivihkaa tarkkailla vauvaa ja hänen käyttäytymistään. Näin, kuinka vauva oli valmiina unta varten. Hän tamppasi jalkojaan tasatahtiin vaunujen patjaa vasten ja haroi välillä pienillä käsillään silmiään ja korviaan. Vauva myös käänteli rytmisesti päätään puolelta toiselle.  Vauva ei itkenyt ja vaikutti varsin tyytyväiseltä oloonsa.

 

Hyvin tyypillistä ja normaalia unen tekemiseen liittyvää neljän kuukauden ikäisen vauvan käyttäytymistä.

 

Toinen vanhemmista istui vaunuihin nojaten, kasvot upotettuina vaunujen sisälle. Hän silitteli ja hyssytteli ja jutteli vauvalle pehmeästi.  Välillä siliteltiin masua ja sitten kohta jo hiuksia. Kokeilipa vanhempi silitellä vauvan otsaa ja toisinaan hän tarttui vauvan käteen, kun vauva haroi käsillään omia kasvojaan. Ja sitten heijattiin vaunuja ja taas hetken kuluttua aloitettiin silittelyt alusta.

 

Huomasin, kuinka vauvan silmät painuivat jo välillä kiinni mutta vauva havahtui aina, kun vanhempi vaihtoi hyssyttelyn tyyliä. Lopulta vauva alkoi turhautuneena kitistä ja vanhempi poimi vauvan syliinsä ja hyssytteli hetken. Ja laski hänet takaisin vaunuihin.

 

Vauva jatkoi kitinäänsä ja alkoi rypistellä naamaansa itkuasentoon. Niinpä äiti nappasi vauvan vaunuista ja tarjosi hänelle syömistä. Muutaman minuutin imemisen jälkeen vauva nukahti ja varovaisesti äiti laski vauvan takaisin vaunuihin. Samalla sekunnilla, kun vauvan selkä kosketti vaunujen patjaa, hän parahti itkemään.

 

Tässä vaiheessa isä päätti ottaa ohjat ja pakkasi vauvan vaunuihin, laittoi kuomun suojaksi harson ja sulki vauvelin vaunupeitteen alle, omaan hämärään ja rauhalliseen pesäänsä. Tovin aikaa lähiympäristössä käveltyään, isä palasi takaisin ja vaunuissa oli nyt aivan hiljaista.

 

Uskon, että vanhemmilla oli helpottunut olo, eikä prosessi tässä kyseisessä tilanteessa edes ollut kovin haastava.

 

Kaipaatko konkreettisempaa apua vauvasi kanssa toimimiseen? Saat sitä Muksuperheen unen suositusta hulinapaketista, jossa on paljon kaikkea hyödyllistä tietoa ja vinkkejä. Osta omasi jo tänään täältä!

 

Aistit herkillä

 

Häiriöhyssyttelyllä tarkoitetaan toimintaa, jossa vauvan aistien vireystilaa pidetään yllä aktiivisella rauhoittelulla.

 

Vaikka vauva olisi valmis nukahtamaan itsenäisesti, vanhempi pitää vauvaa hereillä omalla nukuttamistoiminnallaan. Ja lopulta vauva on niin uupunut, että voi tulla iso itku, eikä vauvaa saa nukahtamaan. Näin käy usein iltaisin, kun vauva on aivan poikki toistuvista nukutusyrityksistä ja lyhyistä torkuista niiden perään.

 

Ilmiö alkaa korostua noin neljän kuukauden iästä eteenpäin, kun vauvan valmiuksissa, unessa ja toiminnassa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Ajanjaksoa kutsutaan yleisesti neljän kuukauden hulinoiksi. Hulinoista voit lukea lisää täältä.

 

Vauvan aistit ovat nyt herkistyneet ja hänestä on kehittynyt keskittynyt tarkkailija ja uuden oppija. Vauva alkaa tavoitella aktiivisesti vanhemman huomiota ja  palkitsee hoivaajansa suloisilla hymyillä.

 

Näiden uusien valmiuksiensa avulla vauva tutustuu ympäristöönsä ja häntä hoivaavien ihmisten tapoihin hoivata. Käytetyistä tavoista tulee hiljalleen ja lukuisten johdonmukaisten toistojen seurauksesta tuttuja ja turvallisuutta edustavia rutiineja.

 

Nukahtaminen vaatii rauhaa

 

Kun hoidetaan aikuisten toiminnallista unettomuutta, muistutetaan usein, kuinka unen yrittäminen lähinnä edistää  unettomuutta. Kun on kovasti huolissaan omasta nukkumisestaan, sinnittelee öisin vuoteessaan tuntitolkulla unta odottaen, syvärentoutusta ja hengitysharjoituksia suorittaen, seurauksena on vain  ahdistuneisuuden kasvaminen.

 

Nukahtaminen onnistuu parhaiten silloin, kun lakkaamme yrittämästä sitä ja mielemme on täysin tyyni. Siinäpä helppo asia tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassamme.

 

Vauvoilla ei vielä ole kykyä monimutkaisiin ajatuskuvioihin mutta heidän kehonsa taistelee samalla mekanismilla nukahtamista vastaan, jos vauva ajautuu yliväsymystilaan.

 

Valitettavasti silloin tällöin käy niin, hyvää tarkoittavalla toiminnallamme pitkitämme nukahtamisprosessia ja ajamme vauvan yliväsymystilaan. Kun vielä vaihdamme lennossa tyynnyttelytavasta toiseen, vauva on koko ajan aistit avoinna. Häiriöhyssyttely pitkittää vauvan nukahtamista aivan turhaan.

 

On hyvä muistaa, että noin 20% vauvoista lasketaan vaativiksi ja he tarvitsevat aktiivisempaa otetta nukuttamiseen melko pitkään. Jos tunnistat vauvasi vaativaksi, mene kaikessa rauhassa tavalla, joka parhaiten toimii teillä. Vauvoja ei missään nimessä ole tarkoitus huudattaa, vaan tunnistaa tilanne missä vähempikin toimii.

 

Vaativan vauvan tyynnyttelystä olen kirjoittanut täällä.

 

 

Minimoi häiriötekijät

 

Vauvat tarvitsevat rauhaa ja tuttuuden tunnetta nukahtaakseen. Niinpä edellä tilanteessa olisi kannattanut toimia hiukan toisella tavalla. Paljon helpommallakin kaiken lisäksi.

 

Jos edellä kuvatussa tilanteessa vanhempi olisi hieman kauempaa tarkkaillut hetken aikaa vauvaansa, hän olisi ehkä havainnut vauvansa vahvat unisignaalit. Silloin paras tapa olisi ollut kiinnittää kuomun suojaksi laitettu harso paikoilleen ja laittaa vaunukopan peitteen lisäsuojaksi, jolloin vauva olisi saanut rauhan hakea unensa itsenäisesti omassa hämärässä pesässään.

 

Tyynnyttelyssä toimii yleensä parhaiten yksinkertaisuus ja helppous. Tämä unohtuu herkästi etenkin esikoisen kanssa, kun molemmat vanhemmat hääräävät innoissaan vauvaa hyssytellen ja suukotellen. Mutta mikä olisikaan suloisempaa kuin vauvan päänahan nuuhkiminen yhdessä kumppanisi kanssa!

Molempien vanhempien kannattaisi lähteä jo  varhaisvaiheissa minimoimaan varsinaiseen nukutukseen liittyviä asioita. Selkeät ja johdonmukaisesti etenevät unirutiinit riittävät. Mitä pienempi vauva, sitä tärkeämpää on kaikille hoivaajille toimia yhtenäisellä tavalla. Vauvan on hyvä tottua molempiin vanhempiinsa nukkumaanlaittajina, sillä näin toimien onnistuu myös vuoron vaihtaminen ja levon tarjoaminen puolisolle, jotta tämä saisi myös levätä.

Lue täältä THL:n uniohje 3 kk ikäiselle vauvalle

Meillä tehtiin alusta saakka niin, että minä imetin vauvan ja isä otti sen jälkeen röyhtäytysmestarin roolin. Tyytyväinen vauveli nukahti kunnon pulautuksen jälkeen omaan sänkyynsä ja se oli siinä. Yöllä vedimme mieheni kanssa samaa linjaa. Hän teki oman roolinsa nurkumatta, vaikka kävikin töissä ja minä olin äitiys”lomalla”.

(PST..äidin ei ole pakko yksin ottaa vastuuta yöheräilyistä, koska vauva on molempien)

 

Nukuttaminen ei ole pakollista

 

Meillä vanhemmilla on usein käsitys, että vauvoja ja isompiakin lapsia pitää nukuttaa. Eräs puolivuotiaan vauvan äiti avautui Muksuperheen uni -ryhmässä siitä, kuinka hänen lähisukunsa oli paheksunut sitä, ettei tämä äiti nukuttanut lastaan, vaan jätti tyytyväisen lapsen unilauseen jälkeen nukahtamaan itsenäisesti.

 

Nukuttamisen ajatus tuntuu monista vanhemmista hyvin luontevalta. Haluamme luoda mukavan ja turvallisen olotilan lapsellemme, josta on aluksi niin vaikea pysyä erossa. Niinpä ajaudumme herkästi suorittamaan erilaisia rituaaleja siinä vaiheessa, kun lapsi on jo vuoteessa.

 

Selästä silittely tai kädestä pitäminen on usein aluksi ihastuttavaa. Kunnes tajuaa istuneensa jopa vuosia ilta illan jälkeen lapsen sängyn vieressä kädestä kiinni pitäen tai selkää silitellen.  Siinä vaiheessa ihanasta rutiinista on ilo kaukana ja nukutusrituaali alkaa tuottaa ahdistusta sekä itselle, että lapselle.

 

Harmillisinta asiassa on se, että lapsi kykenee erottamaan herkästi, tekeekö vanhempi nukutusta mielellään, vai onko se ikävää pakkopullaa. Havainto aiheuttaa lapsessa epävarmuutta, jolloin luonnollinen reaktio on janota yhä kiihkeämmin vanhemman huomiota.

 

Unirituaaleissa ja -rutiineissa olisi hyvä pitää aktiivinen toiminta valveaikaan kuuluvana osana, jonka lopullinen päätepiste on oma nukkumapaikka. Varsinaisessa nukkumapaikassa riittäisi siten yksinkertainen unilause, viimeinen pusu ja hali, jonka jälkeen lapsi saa rauhan nukahtaa ja aikuinen tilaa omalle ajalleen.

 

Näin jaksaisimme kaikki paremmin.

 

Älä enää mieti, vaan aloita matkasi rauhallisempiin uniin Muksuperheen unen hulinapaketin avulla!