Auttaisiko unikoulu?
Ruuhkavuodet.fi -sivustolle kirjoittavan Amandan tarina on monille perheille tuttu. Syntyy vauva, kahdesta aikuisesta tulee vanhempia ja vauvalle halutaan tarjota parhaat mahdolliset eväät tulevaisuutta varten. Amandalle tilanteesta tuli kuitenkin tavallista raskaampi, ja nukkumisen apuna käytetyt menetelmät johtivat lopulta umpikujaan. Lisähaasteen tilanteeseen toivat lapsen allergia ja ummetus, joihin onneksi löytyi helpotusta. Mutta lopulta oli pakko pohtia auttaisiko unikoulu.
– Kun katson taaksepäin unimatkaamme tänne asti, voin todeta, että helpommallakin olisimme voineet päästä, toteaa Amanda, puolitoista vuotiaan Tahtotaaperon äiti.
Vauva nukkui alusta saakka huonosti. Pahin vaihe alkoi noin 3 kk iässä, jolloin koko unipakka levisi ja kamppailu hyvän unen puolesta alkoi. Koska Amandalle lapsi oli ensimmäinen ja aiempaa kokemusta vauvoista ei ollut, tuli moni asia yllätyksenä ja kasvaminen vanhemmuuteen tuntui ajoittain vaikealta.
Amandalla on aina ollut voimakas halu tarjota lapselleen mahdollisimman lapsilähtöinen tapa kasvaa ja kehittyä. Hän halusi noudattaa intensiivisen vanhemmuuden periaatteita. Ja koki velvollisuutensa äitinä olla aina valmiina vastaamaan vauvan tarpeisiin. Vauvan levottomat yöt aiheuttivat huolta ja Amanda puolisoineen kokeilivat kaiken mahdollisen, jotta unet rauhoittuisivat.
– Kokeilimme kirjaimellisesti kaikkea: vauvan nukuttamista syliin, viereen tai omaan sänkyyn, white noise, lasten unimusiikkia, laulamista, rinnalle nukuttamista, nukkuvaa esittämistä, tassuttelua, silittelyä, päivärytmin muokkaamista, ruuan laatuun panostamista sekä imetysten tehostamista päivisin. Kokeilimme jopa lähteä illalla vaunukävelyille, mutta sekään ei auttanut. Tuntui mahdottomalta saada vauva nukahtamaan syvään uneen.
Ummetusta ja allergiaepäilyitä
Amanda koetti monesti nostaa vauvan uniongelmat ja vauvan ummetuksen puheeksi neuvolassa. Minulle sanottiin aina, että vauva kyllä oppii jossain vaiheessa nukkumaan. Ja ummetuskin on kiinteitä aloitellessa ihan tavallista.
Amanda alkoikin vähitellen, ongelmien vain pahentuessa, epäillä allergiaa. Mutta kun muita oireita ei ollut, hän ei saanut lähetettä allergiatesteihin.
–Olisin toivonut, että neuvola olisi tarttunut hanakammin ongelmiimme. Meillä oli huono tuuriakin, koska omahoitajamme oli pitkään poissa ja lääkäriäkin tuurasi välillä toinen.
Amanda epäileekin, että hän edusti sijaishoitajalle hysteerikkoa, joka on huolissaan jokaisesta vauvan kirahduksesta. Oma terkkari, joka oli seurannut jo Amandan raskautta, olisi varmasti ymmärtänyt, ettei Amandalla ollut tapana valittaa ihan pienistä asioista.
Some ja kaverin vauva
Amanda on aina ollut aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja hän ottikin vanhemmuusryhmässään puheeksi alituisen väsymyksensä ja koetti kysellä, auttaisiko unikoulu saavuttamaan paremmat yöt. Vastaanotto oli kuitenkin tyrmistyttävä.
–Minua sätittiin itsekkääksi, peloteltiin lapsen traumatisoitumisesta ja huudatuksen vahingollisuudesta. Jos joku mainitsi jotain unikouluun kannustavaa, suositeltiin odottamaan ainakin siihen saakka, kunnes vauva tulisi vuoden ikään. Mutta kun me aloimme olla todella väsyneitä jo silloin, kun vauva oli puolivuotias.
Tämä masensi ja sai Amandan tuntemaan riittämättömyyttä vanhempana. Tuskaa lisäsi kaverin vauva, joka oli Amandan vauvan ikätoveri. Kaverin vauva oli saanut unelmanukkujan geenit.
– Ymmärsin jossain sisimmässäni, että vauvat ovat yksilöitä ja kaverin vauvan temperamentti erosi omastani. Mutta siitä huolimatta en kyennyt olemaan vertaamatta tilanteitamme ja tunsin epäonnistuneeni vanhempana.
Lopulta arjesta tuli pelkkää suorittamista. Amandan mieliala oli virittynyt negatiivisesti ja hän koki itsensä saamattomaksi ja turhautuneeksi. Vauvakin oli levoton ja ärtyisä katkonaisten unien vuoksi.
Apua julkisesta terveydenhuollosta
Kun Amandan vauva oli 5,5 kk, neuvolan kautta perheessä kävi erikoisterveydenhoitaja, jonka kanssa he keskustelivat jaksamisesta ja vauvan hoidosta.
– Olin tuolloin jo niin uupunut, etten oikein osannut kysyä mistään mitään. Se oli sellaista yleistä höpöttelyä, joka kyllä helpotti oloa hetkeksi. Mutta varsinaiset uneen liittyvät ohjeet olivat vauvan tassuttaminen uneen.
Vauva ei kuitenkaan reagoinut tassutteluun toivotulla tavalla, vaan alkoi huutaa yhä hysteerisemmin, kunnes vauva oli taas nukutettava syliin heijaamalla. Yllättäen vauva oli luopunut aiemmin rinnalle nukahtamisesta. Niinpä Amanda arvioi, että vauva kaipasi vielä syliin rauhoittumista ja nukahtamista.
Hankalat yöt jatkuivat ja ummetus vaivasi. Kun vauva tuli vuoden ikään, Amanda kyllästyi. Hän päätti tehdä asioille jotain.
– Vaadin neuvolassa, että pääsisimme allergiatesteihin, koska ummetusta oli kestänyt jo puoli vuotta, eikä käytetyistä lääkkeistä ollut apua.
Lopulta Amanda tapasi lääkärin, joka oli valmis kuuntelemaan heitä. Ja Amanda ottikin heti puheeksi uniongelmien vuoksi syventyneen väsymyskierteen. Lääkäri ohjasikin perheen erikoissairaanhoidon uniohjaajalle.
–Tuolloin tilanteemme oli ajautunut vaiheeseen, jossa vauvan nukutus kesti iltaisin 2–4 tuntiin ja öisin vauva heräsi 2–10 kertaa. Heräilyyn ei auttanut edes yöimetysten lopettaminen. Olin käytännöllisesti tuttina vauvalle koko yön, enkä saanut nukuttua itse juuri ollenkaan. Omaa aikaa minulla ei ollut kuin pari tuntia päivässä, eikä se enää vain riittänyt. Olin tulla hulluksi.
Auttaisiko unikoulu sittenkin..
Kun perhe pääsi uniohjaajan vastaanotolle, oli hän ensimmäinen, joka alkoi puhua allergian mahdollisuudesta uniongelman taustalla. Hän myös jaksoi kertoa, miten uniongelmia voitaisiin hoitaa tavalla, jonka Amanda ja hänen puolisonsakin allekirjoittivat.
– En ollut aiemmin kuullutkaan, että uniongelmia voisi hoitaa asteittain. Että unikoulu ei tarkoitakaan automaattisesti lapsen hylkäämistä tai traumatisoitumista.
Hoitaja kävi vanhempien kanssa läpi tosiasiat, jotka liittyvät uusien asioiden oppimiseen. Aivan itkuttomasti asia ei sujuisi, koska lapsi vastustelisi uusia toimintamalleja. Mutta lasta autettaisiin näiden itkujen yli tarjoamalla läheisyyttä ja tilaa sopivassa suhteessa. Vuoden ikäinen lapsi saattaa usein häiriintyä vanhemman läsnäolosta ja ristiriitaiset tuntemukset ajavat suureen tunnekaaokseen ja jokailtaiseen hulabaloohon.
–Parasta oli se, että meille sanottiin, että ohjeistusta voi aina muokata oman lapsen temperamenttiin sopien. Saimme tukea tässä ja löysimme kaikille sopivan toimintamallin, jota oli helppo noudattaa johdonmukaisesti.
Opi luottamaan itseesi vanhempana
Nyt kun Amandan perheessä on jo pitkään nukuttu hyvin, hän pystyy katsomaan omaa polkuaan takautuvasti. Ja haluaa auttaa muita samassa tilanteessa olevia vanhempi omalla esimerkillään. Hän huomaa nykyään sietävänsä paremmin tahtotaaperon vastustelua ja itkuja ja suhtautuvansa rennommin arjen pyöritykseenkin.
Amandan viesti väsyneille vanhemmille:
Älkää pelätkö lapsen itkua, vaikka se tuntuisi pahalta. Selatkaa puhelinta, kiinnittäkää keskittyminen johonkin muuhun, ottakaa kellolla aikaa tms.
Tärkeintä on antaa lapselle tilaa rauhoittua itsekseen. Jos saatte ohjeita ammattilaiselta tai luette niitä netistä, älkää pelätkö muokata niitä teille sopiviksi.
Kaikkea ei tarvitse korjata kerralla eikä se välttämättä edes sovi kaikille lapsille.
Kun jaksaa johdonmukaisesti opettaa lapselle uusia nukkumisen taitoja, pitää rytmeistä ja iltarutiineista kiinni, lapsi oppii kyllä nukahtamaan itsenäisesti ja nukkumaan yhtenäisimpiä öitä.
Kun lapsi osaa nukkua, voi näistä ajoittain joustaa ilman toistuvaa iltahulabaloota.
Amandan kuusi vinkkiä parempiin uniin (8-12 kk)
- Jos lapsi on valmis, imetyksen lopettaminen öisin
- Viljele useampi tutti sänkyyn
- Jos mahdollista, siirrä lapsi omaan huoneeseen tai ainakin mahdollisimman kauas sinusta
- Opeta lapsesi nukahtamaan itse
- Unilelun leimaaminen (kun aikuinen ei ole läsnä, saa vauva lohtua unilelusta)
- Älä pelkää unikoulua, niitä voi tehdä myös lempeästi. Pyydä apua toteutukseen esim. neuvolasta, uniohjaajilta,
vertaistukiryhmistä tms.
Ohjeita yösyöttämisen purkamiseen omalla tyylillä voit hankkia täältä
Lue lisää aiheesta ja siitä, kuinka tärkeää on tarjota vauvalle unirauha