Aistisäätelyhäiriö lapsella
Mistä tunnistaa, voisiko omalla lapsella olla aistisäätelyhäiriö? Toimintaterapetti Annukka Moilanen vastaa Muksuperheen unen lukijoille aistisäätelyhäiriöön liityyviin kysymyksiin. Annukka toimii Helsingin kaupungilla toimintaterapeuttina. Hän ottaa vastaan yksityisasiakkaita Mommy&Me:n tiloissa Helsingin Kulosaaressa. Annukka toimii myös Refluksilapsen ry:n puheenjohtajana.
Aistisäätelyhäiriö lapsella
Mitä tarkoittaa aistisäätelyhäiriö? Miten aistisäätelyhäiriöt näkyvät lasten toiminnassa ja käyttäytymisessä?
Aistisäätelyhäiriöinen lapsi reagoi muille ihmisille tavallisilta tuntuviin ärsykkeisiin yliherkästi, heikosti tai hän saattaa ylenpalttisesti hakea jotakin aistikokemusta, eli olla aistihakuinen. Lapsen reagointi aistiärsykkeisiin saattaa myös vaihdella tilanteesta ja päivästä toiseen.
Aistisäätelyhäiriö näkyy paitsi lapsen tavassa reagoida aistimuksiin ja hallita käyttäytymistään, niin myös vireystilan, tarkkaavuuden ja tunteiden säätelyssä.
Aistiärsykkeisiin yliherkästi reagoivan lapsen on usein vaikea rauhoittua. Pidempään kestävä ylivirittyneisyys vaikeuttaa jäsentynyttä toimimista. Aistimuksiin heikosti reagoivien (alireagoivien) lasten on puolestaan vaikea saavuttaa tai ylläpitää hyvää toimintavirettä ja/tai päästä alkuun toiminnassa. Kun aistitiedon käsittelyssä on ongelmaa, lapsen kehitys ja oppiminen eivät etene odotetusti.
Aistisäätelyongelmissa lapsen ympäristöllä on erittäin tärkeä merkitys lapsen käyttäytymisen jäsentymiseen. Siksi ongelmia tulee arvioida aina suhteessa lapsen ympäristöön, ympäröiviin ihmisiin ja tilanteisiin, joissa poikkeavaa reagointia esiintyy.
Tarkoittaako erityisherkkyys samaa kuin aistisäätelyhäiriö?
Ei tarkoita. Erityisherkkyys on temperamenttipiirre, ei sairaus tai diagnoosi. Aistisäätelyhäiriöstä puhutaan silloin, kun lapsen ongelmat ovat sellaisia, että ne estävät lasta suoriutumasta niistä jokapäiväisistä asioista, joista hän haluaisi suoriutua, hänen pitäisi suoriutua tai hänen oletetaan ikänsä perusteella suoriutuvan. Lapsen elämäntilanne, häneen kohdistuvat odotukset ja ympäristö vaikuttavat voimakkaasti siihen, minkälaiset oireet koetaan häiritseviksi.
Miten vanhemmat voivat tunnistaa, onko omalla lapsella mahdollinen aistisäätelyhäiriö?
Usein epäilys aistisäätelyhäiriöstä herää, kun lapsi tuntuu reagoivan poikkeuksellisen herkästi erilaisiin aistimuksiin ja se aiheuttaa hankaluuksia monissa arjen toiminnoissa (esim. pukeminen, syöminen, pesut, leikkeihin osallistuminen) tai lapsi on voimakkaan aistihakuinen ollen jatkuvassa liikkeessä, kosketellen kaikkea ja laittaessa suuhun sinne kuulumattomia asioita vielä pitkään kyseisen normaalikehitykseen kuuluvan vaiheen jälkeenkin.
Huomiota on ehkä kiinnitetty siihen, ettei lapsen kehitys ja oppiminen etene odotetusti. Uusien taitojen oppiminen voi olla erityisen työlästä ja lapsen saattaa olla vaikea hallita käyttäytymistään. Hän alkaa kenties vältellä haasteellisia toimintoja, jotka olisivat välttämättömiä uusien taitojen oppimiselle. Pulmat vaikeuttavat leikkimisen ja omatoimisuustaitojen kehittymistä. Hän ei esimerkiksi osaa leikkiä toisten lasten kanssa, on taitamaton käyttämään leikkivälineitä, ei pysty kehittämään leikkiä eteenpäin tai ryntää keskittymättä leikistä toiseen.
Mikäli huoli lapsen kehityksestä tai mahdollisesta aistisäätelyhäiriöstä herää, kannattaa usein ensimmäiseksi olla yhteydessä neuvolaan. Neuvolan kautta on yleensä mahdollista päästä toimintaterapeutin tutkimuksiin. Sensorisen integraation teorian ja terapian lisäkoulutuksen käynyt toimintaterapeutti on aistisäätelyhäiriöiden asiantuntija.
Kuinka pienillä lapsilla voi jo erottaa mahdollisen oireilun?
Aistisäätelyhäiriön katsotaan olevan synnynnäinen. Näin ollen jo ihan pienillä vauvoillakin voidaan joskus nähdä piirteitä aistisäätelyhäiriöstä. Toki vauvan säätelykyky on kokonaisuudessaan vielä kypsymätön ja mitä pienemmästä vauvasta on kyse, sen hankalampaa on erotella vauvan reagoinnin taustasyitä. Hyvin usein perheet kuitenkin kertovat myöhemmin havainneensa lapsensa olevan jollain tavalla erilainen jo aivan pienenä ja reagoivan hyvin herkästi ärsykkeisiin.
Kun terve vauva on kovin suuritarpeinen, itkuinen ja levoton, nukkuu ja syö huonosti tai reagoi voimakkaasti moniin hoivatilanteisiin sekä tavallisiin aistikokemuksiin, saattaa kyseessä olla aistisäätelyhäiriö.
Liittykö aistisäätelyhäiriöihin joitakin liitännäissairauksia?
Aistisäätelyhäiriöitä esiintyy keskimääräistä enemmän lapsilla, joilla on jokin kehityksellinen tai neuropsykiatrinen häiriö. Myös keskosina syntyneillä lapsilla aistisäätelyn pulmat ovat melko yleisiä. Aistisäätelyhäiriö voi kuitenkin olla myös täysin erillinen häiriö.
Mitä vanhemman tulee ottaa huomioon arjen pyörittämisessä, kun heillä on aistisäätelyhäiriöstä oireileva lapsi? Miten oireita voi helpottaa?
Oman lapsen aistisäätelyhäiriön ja lapsen reagointitapojen ymmärtäminen on avain sujuvampaan arkeen. Kun aikuinen ymmärtää lapsen käyttäytymisen ja toiminnan takana vaikuttavia syitä, on helpompi lähetä etsimään toimivia keinoja tukea lapsen aistisäätelyä ja siten helpottaa hänen oloaan sekä sujuvoittaa arjen toimintoja ja osallistumista.
Aistisäätelyhäiriöisen lapsen toimintaa voidaan parhaiten tukea tarjoamalla hänelle sopivia aistikokemuksia sekä muokkaamalla ympäristöä ja toimintoja niin, että säätelyhäiriö vaikeuttaa mahdollisimman vähän lapsen toimimista ja osallistumista. Aistisäätelyhäiriön mukanaan tuomat haasteet aiheuttavat lapselle usein myös itsetunto-ongelmia, joten on tärkeää tukea hänen itsetuntoaan kehumalla ääneen onnistumisista ja hyvistä asioista, olivatpa ne kuinka pieniä tahansa. Kun lapsi luottaa itseensä ja kykyihinsä sekä kokee, että muutkin hyväksyvät hänet sellaisenaan, hän luultavasti sitoutuu paremmin toimintoihin osallistumiseen ja vaikeidenkin asioiden yrittämiseen.
Yksilöllisiä keinoja ja vinkkejä oman lapsen toiminnan tukemiseen ja arjen sujumiseen kannattaa miettiä yhdessä lapsen toimintaterapeutin ja päiväkodin/koulun aikuisten kanssa.
Mitä asioita kuntoutetaan aistisäätelyhäiriöisen lapsen toimintaterapiassa?
Sensorisen integraation teoriaan pohjautuva toimintaterapiakuntoutus pohjaa yksilölliseen arviointiin. Terapian toteuttaminen suunnitellaan ja sovitaan yksilöllisen arvioinnin pohjalta, lapsen ja ympäristön tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan, yhteistyössä vanhempien ja yhteistyökumppaneiden kanssa. SI-terapia toteutetaan runsaasti aistikokemuksia sisältävässä ja toimintamahdollisuuksia tarjoavassa terapiaympäristössä. Terapiatila houkuttelee lasta aktiiviseen toimintaan vaatien häneltä kuin huomaamatta runsasta kehon aistien käyttöä. Ulkopuolisen silmin terapia saattaa näyttää sujuvalta hauskalta leikiltä, johon lapsi osallistuu innolla, mutta todellisuudessa terapeutti ohjaa tilannetta hyvin intensiivisesti, analysoiden lapsen toimintaa ja ollen koko ajan valmiina tukemaan lapsen kehitystä eteenpäin.
Terapeutti auttaa lisäksi lapsen vanhempia sekä tarvittaessa myös päivähoitoa / koulua ymmärtämään lapsen vaikeuksia ja etsimään keinoja, joilla tukea lapsen täysipainoisempaa osallistumista arjen toimintoihin kuten leikkeihin ja peleihin ikätoverien kanssa. Terapian tavoitteena ei ole opettaa lapselle yksittäisiä taitoja, vaan luoda perustaa, jolle lapsi rakentaa oppimistaan.
Minkälaisia haasteita aistisäätelyhäiriöistä kärsivillä lapsilla on nukkumisen kanssa?
Aistisäätelyhäiriöisillä lapsilla on usein vaikeuksia säädellä vireystilaansa ja rauhoittuminen sekä rentoutuminen voi olla heille haastavaa. Yleensä aistiyliherkillä lapsilla, jotka reagoivat voimakkaasti näkö-, kuulo-, tunto- ja liikeaistimuksille on keskimääräistä useammin univaikeuksia. Heillä voi olla vaikeuksia nukahtaa ja/tai pysyä unessa.
Onko sinulla kokemuksia painopeiton käyttämisestä aistisäätelyhäiriöisten lasten unien parantamiseksi?
Painopeitosta on ollut apua useille asiakkailleni. Painopeittoa käytetään rauhoittumiseen, erityisesti iltaisin ja päiväuniaikaan. Painopeiton on todettu helpottavan keskittymistä, rauhoittavan, helpottavan unensaantia, tasoittavan mielialanvaihteluita, luovan turvallisuuden tunnetta ja auttavan erilaisten aistisäätelyvaikeuksien hallinnassa. Kaikille painopeitto ei kuitenkaan sovi tai tuo apua uniin. Aistisäätelyhäiriöisen lapsen nukahtamisen ja unen tukemiseen on kuitenkin paljon myös muita keinoja.
Jos perhe on hankkimassa painopeittoa, mitä kannattaa ottaa huomioon?
Mikäli lapsi sairastaa hengitys- tai verenkiertoelinten sairauksia tai hänellä on murtumia, ei painotuotteita suositella käytettäväksi. Peiton suositeltava paino on noin 10% lapsen painosta (esim. jos lapsi painaa 20 kiloa, on sopiva peitto 2 kg). Peitto ei saisi olla liian painava. Lapsen tulee päästä itse helposti peiton alta pois eikä se saa koskaan peittää kasvoja. Myös peiton pesumahdollisuuksiin kannattaa kiinnittää huomiota.
Painopeiton suositeltu käyttöaika on noin 20 minuuttia kerrallaan, nukahtamisen ja rauhoittumisen helpottamiseksi. Peittoa ei ole tarkoitettu koko yön ajaksi vaan painopeitto vaihdetaan n. 20 min jälkeen tavalliseen peittoon lapsen nukahdettua. Suositus on että, aikuinen valvoo painopeiton käyttöä.
Saako peittoja vuokralle, jos lapsi käy kunnallisessa toimintaterapiassa?
Tämä käytäntö vaihtelee kunnittain. Asiaa kannattaa tiedustella omalta toimintaterapeutilta.
Lisää tietoa aistisäätelyhäiriöstä löytyy Mielenterveystalo.fi sivustolta